Rainbow Bridge: Soundtrack of a Silent Land

Argonauta

Joskus silkka soundi menneisyydestä riittää inspiroimaan uusia tekijöitä. Italialaisen Rainbow Bridge -bändin tapauksessa etenkin Jimi Hendrix Experiencen, sekä 60-luvun lopun bluesrockin voimatriojen tekemiset johtivat siihen, että palo oman musiikin luomista kohtaan kasvoi lopulta ylitsepääsemättömäksi. Italialaisten stoner rock on monella raidalla erittäin psykedeelisesti sävyttynyttä, mutta samaan aikaan laajempikin visio vaikuttaa olevan kirkkaana mielessä.

Useamman EP:n ja yhden pitkäsoiton julkaissut trio tietää mitä tekee ja haluaa, joten Soundtrack of a Silent Land -albumin soundillinen ja tyylillinen eheys ei ollut mikään yllätys. Mikä sen sijaan yllätti on se, kuinka paljon ’uutta aikaa’ ja jopa 20-lukua on saatu mukaan materiaalin käänteisiin. Miltei 9-minuuttinen sinkkuraita Gaba luottaa simppeleihin juttuihin ja nojaa vahvasti eteenpäin. Toki soundissa on selvät linjat 60-lukuun, mutta samalla napakka soitto kuulostaa äärimmäisen tuoreelta ja aktiiviselta, ihan tältä päivältä. Eivätkä biisien venyvät mitatkaan muodostu ongelmaksi, sillä sovitukset luovat avaruuksia ja tiloja kappaleiden sisällä kerran toisensa jälkeen.

Mikä nakertaa pitkäsoiton voimaa etenkin pitkässä juoksussa on kuitenkin se, että ykkösluokan melodioita, riffejä ja ideoita on mukana vain niin monta. Useampaan otteeseen kuulija huomaa kulkeneensa ryhmän kanssa täyden ympyrän ja kohdat muistuttavat vaarallisissa määrin toisiaan. Eikä pari mestaruussarjan veroista uutta ideaa etenkin albumin jälkimmäisellä olisi ainakaan vahingoittanut kokonaisuutta.

Soundtrack of a Silent Land on ehyt levy, mutta EP-mittaan puristettuna parhaista paloista olisi saanut kasaan tappavan tehokkaan pikkupaketin. Psykedeelisesti sävyttyneen stoner/bluesrockin ystävät löytävät bändistä taatusti ystävän, mutta muille äänettömän maan ääniraitaa pitää suositella pienin varauksin.