24.10.2006
Telluksen tulevaisuus tulee Helsingistä. Viime vuonna perustettu bändi sekoittelee mielikuvituksella ska- ja reggaemusiikkia naivistiseen poplyriikkaan. Kappaleiden taustalla kilkattavat vieterivetoiset lelut ja sirkusurut. Ilkka Olander, miten ja ennen kaikkea miksi bändi päätyi kokoon?
- Telluksen tulevaisuus on vähän niin kuin imperiumin vastaisku. Olin ennen yhtyeen perustamista laittanut paljon energiaa GEM -nimiseen triphop-yhtyeeseen. Pettymys oli suuri, kun Suomessa ei näyttänyt olevan tarpeeksi kiinnostusta maalailevan ja sofistikoituneen triphopin julkaisuun. Ajattelin, että vastapainoksi teen nyt kyllä jotain ihan erilaista, jotain epäsuomalaisen positiivista hyvänolonmusiikkia. Jotain joka on ihan oma juttuni, eikä yritä miellyttää ketään.
Soitin Lapsikuninkaan demoversiota Teemulle (kansitaide, sävellystuki), joka innostui musiikista suunnattomasti ja lähti mukaan. Olin tuohon aikaan uppoutunut mestitsimusiikin saloihin, jota Teemun tyttöystävä luukutti jatkuvalla syötöllä. Yritin suodattaa tuosta musiikista sen rytmikkään ytimen ja positiivisen energian. Kesällä 2005 kehiteltiin Teemun kanssa lisää ideoita studiossa ja syksyllä ne olivat kypsyneet niin, että oli aika pistää live-kokoonpano pystyyn. Kysyin Valtteria (kitara), Tuomoa (basso), Aarnea (rummut) ja Viliä (laulu) mukaan. Kaikki ovat ottaneet musiikin omakseen nopeammin kuin osasin kuvitella ja olemme todella nauttineet yhteissoitosta.
Ilo ja rentous välittyvät myös itse musiikkiin. Vaikkei kyse olekaan mistään vitsibändistä, on sanoituksissa roimasti huumoria. Oliko humoristinen ja naivistinen tyyli selkeä valinta?
– Tyyli on muotoutunut vähitellen. Aluksi kepeitä sanoituksia putkahti luonnostaan sen kummemmin asiaa ajattelematta ja viime aikoina hieman tietoisempana valintana. Siinä vaiheessa kun biisejä alkoi olla levyllinen, aloin pohtimaan että mikä on se ”meidän juttu”. Huomasin hakeutuvani teksteissä ja musiikissa usein pois arkitodellisuudesta esimerkiksi haaveilun, nyrjähtäneen muutoshalun tai huumorin ja ironian kautta. Kielipelit ja viehtymys ”sumeaan logiikkaan” sotkivat myös pakkaa aika ajoin. Kun asiaa alkoi tietoisesti miettiä, kehittyi näin vähitellen musiikkimme keskeinen tematiikka, joka on toistunut pitkälti myöhemmissäkin kappaleissa. Lyhyesti sanottuna, päällepäin kuuluu ensinnä musiikillinen karkkikauppa popkoukkuineen, mutta sisältä paljastuu jotain muuta.
Toisaalta tyylin voi ajatella muodostuneen meidän kahdesta keskeisestä tavoitteesta - pyllyn pyörityksestä ja aivojen nyrjäytyksestä. Hauskanpito ja tanssittavuus ovat olleet meille lähtökohta numero Uno, mitä keikkailuun tulee. Itse en - ainakaan aina - suostu tekemään sisällöltään tyhjänpäiväisiä tekstejä, kuten tanssimusiikkiin monesti sopisi. Ratkaisuni on monissa tapauksissa ollut ironian siivittämä huumori. Huumorin kautta ihmisiä on usein helpompi lähestyä. Jos ottaa itsensä ja sanomansa liian vakavasti, saattaa monilla tulla vastareaktio.
Myös keikkailuun suhtautumisessa ei ole säästelty huumoria. Livemeininkinne taitaa olla enemmän sirkusta kuin itse teidän musiikkinne? Puvustus henkii Parliamentin 70 –luvun tempauksia, joten aiotteko tekin kasvattaa lavaesiintyjienne määrää kymmenillä?
- Joo, lähiaikojen suunnitelmissa on pyrotekniikkaa, räjähteitä ja suuri sirkusteltta, jota kuljettaa 200-päinen rekkakaravaani... No ei, eiköhän se näy lopulta pidemmälle, kun viisi kaveria pistää itsensä likoon vielä piirun verran enemmän. Tosin ei me ilman ulkoista tilpehööriä selvitä. Puvustukseen tullaan vielä panostamaan runsaasti muitakaan livemetkuja unohtamatta. Lavashow on nyt vielä kutkuttavassa evoluutio-vaiheessa - mehän ollaan keikkailtu vasta kesästä 2006. Keikat ovat tällä hetkellä eräänlaisia koelaboratorioita, joissa eri ideat sirkuksesta avaruus-matkailuun elävät rinnakkain ja taistelevat olemassaolostaan.
Kappaleessa Lapsikuningas yhteiskunta joutuu oikukkaan yksinvaltiaan koelaboratorioksi. Jos saisitte olla lapsikuningas päivän ajan, mitä tekisitte?
- Oravanpyörä Linnanmäelle, niin kuin laulussakin sanotaan. Yhä kilpailun täyteisemmäksi käyvä yhteiskunta näkyy ihmisten henkisenä pahoinvointina.
Vallitseeko yhtyeessänne demokratia vai lapsikuninkaan monarkia?
- Sekoitus yksinvaltaa ja demokratiaa. Live-soitanta on varsin demokraattista. Varsinkin kun kaikki muut soittajat ovat aika lailla suvereeneja instrumenttiensa kanssa, on heillä usein paljon ideoita sovitusten, soundien ja soitteiden suhteen. Kaikki biisit ovat muokkautuneet bändisoitossa jonkin verran. Yksinvaltaa taas edustaa tapani tehdä biiseistä aina viimeistä silausta vaille valmis demoversio studiossa ennen kuin niitä useimmiten aletaan live-kokoonpanolla edes työstämään.
Lapsikuninkaassa lauletaan myös legoarmeijasta. Olisiko tässä kenties mahdollinen ratkaisu Suomen asevelvollisuudelle?
– Jos Lapsikuninkaaseen on uskominen, niin kyllä. Jotta geopoliittinen tasapaino säilyisi maailmassa, olisi ehkä myös paikallaan päivittää itänaapurimme asevoimat samalla lego-osastoiksi. Ja kun leikkiin ryhtyy, niin miksei pistetä koko hoito uusiksi…
Tuoreen ep:nne kansi viestii Maija Poppasesta, olette maininneet Tuomari Nurmion yhdeksi vaikutteeksi ja laulatte jälkkäristä. Minkälainen olisi teidän järjestämänne lasten mehuhetki ja ketkä olisivat osanottajat?
- Ei ainakaan sellainen, että siellä tarjottaisiin vain mehua ja kakkua, eikä paha enkeli tulisi hakemaan ketään pois. Tanssitaan pöydillä, roikutaan kattokruunussa ja lauletaan vallankumouslauluja. Osanottajia ovat toivon mukaan kaikki ne, jotka ovat jaksaneet lukea näin pitkälle – ensi keikalla nähdään!
Tellushan on yksi nimitys maapallolle. Huolettaako teitä sen tulevaisuus vai oletteko te kenties se?
- Yhtyeen nimi tuli alun perin sivulauseessa heitetystä huulesta, joka tarttui. Olimme Maailma kylässä -festivaaleilla parin ystäväni kanssa keväällä 2005 ja kerroin heille suunnitelmistani perustaa uusi bändi. Kuvailin musiikkia Kuukumina-Aurinkokunta -akselilla liikkuvaksi energiseksi sirkus-ska´ksi. Siihen ystäväni heitti, että eikös olisi aika kova kolmikko yhteiskeikalla, jos joukkoon lisättäisiin ”Telluksen tulevaisuus”. Juttu unohtui pitkäksi aikaa, kunnes raapustaessani kantta ensimmäiselle demo-cd:lle piti keksiä jokin nimi.
Mikään maailmanpelastusoperaatio me emme siis ole! Puolivahingossa saatamme tosin muuttaa kosmista järjestystä, kuka tietää. Ja kyllähän noista aikaisemmista kommenteista voisi päätellä, ettei ei me nyt ihan välinpitämättömyydelläkään suhtauduta maailman menoon.
Eteenpäin mennään siis pilke silmäkulmassa, pöydällä tanssien ja vallankumouslauluja laulaen. Mitkä ovat teidän suunnitelmanne telluksen valloittamiseksi?
- Tellus joutuu antautumaan ankaran ska-vyörytyksen edessä. Se lähestyy kaikista ilmansuunnista ja imee vorteksiinsa niin että telluksen asukkailla menee nuppi pyörälle siksi ratkaisevaksi kymmeneksi sekunniksi, ja silloin me toimimme! Eh?
Vaikka jokainen tilaisuus hyödynnetään, niin te ette ole se telluksen varsinainen tulevaisuus. Mikä sitten on?
- Eiköhän tulevaisuuden tutkimuksen laitoksella tiedetä tästä aiheesta hieman enemmän. Tai kysy Al Gorelta. Jos me minkään valtakunnan tasolla asiaan vaikutamme, niin silloin luvattakoon: valoa on jo kiikarissa!
Teksti: Otto Kylmälä Kuvat: www.telluksentulevaisuus.net
