03.11.2006
Saksalais-turkkilaisen Fatih Akinin dokumentti Crossing the Bridge: the Sound of Istanbul vie musiikin avulla katsojan suoraan Istanbulin ytimeen. Dokumentti keskittyy tarkastelemaan Istanbulin laajaa musiikkitarjontaa ja eritoten sen kahtiajakautunutta asennetta itään ja länteen. Turkki sijaitsee kirjaimellisesti idän ja lännen risteyksessä, joten se on sekä Eurooppaa että Aasiaa, muttei kumpaakaan. Turkin identiteettiskitsofrenia ja riistiriidat kuuluvat myös sen musiikissa ja lopputuloksen on pakostakin oltava mielenkiintoista.
Melkoisilla karvahapsuilla varustettu saksalainen basisti Alexander Hacke, toimii dokumentin matkaoppaana. Dokumentissa esiteltävät yhtyeet eroavat toisiistaan melkoisesti, mutta myös osaset joista yhtyeet ovat rakennettu eroavat toisistaan, koska bändin sisäiset instrumentit voivat olla sähköbasso, levarit, klarinetti ja odou ja silti lopputulos on saumattoman harmonista ja raikasta.
Hacken johdolla katsoja pääsee tutkailemaan miten idän ja lännen musiikki käytännössä kohtaa. Baba Zula yhdistelee vanhaa progea itämaisiin asteikkoihin ja Orient Expressions lisää samaan kaavaan dj –työskentelyä ja punkbändi Duman ja progahtava Replikas tarjoavat raskaasta maastosta ammentavaa turkkilaismusiikkia. Eniten periamerikkalaista ilmiöitä omakseen jalostaa rappari Ceza, joka viljelee turkin kieltä niin että huimaa. Tietysti turkin kieltä tuntemattomana ja turkkilaisen verbaliikan ummikkona on paha lähteä kritiikkiä antamaan, mutta tekniikka tuntuu olevan halussa.
Dokumentti ei kuitenkaan vain tuo esille länsimaisen musiikin varioita turkkilaisessa ympäristössä. Myös tuo Turkin Juice Leskinen ja Jukka Tolonen Erkin Koray nostetaan esille, runoilijana ja pitkähiuksisena rokkarina. Koray joutui ”taistelemaan” hyväksytyksi tulemiseksi, mutta hän on myös ollut esikuva muille tuleville muusikoille, samoin kuin Sezen Aksu ja Orhan Gencebay. Myös turkkilaisen musiikin suhde kurdeihin ja mustalaismusiikkin otetaan esille, vaikka niiden sivurooli jääkin vain maininnaksi.
Akinin elokuva Suoraan seinään on voittanut lukuisa palkintoja ja tuonut mainetta ja kunniaa tekijälleen, mutta Istanbulin ääniä tallentava dokumentti on kyllä sopivan kova haastaja sille. Dokumentti on yksi parhaista näkemistäni musiikkidokumenteista, mutta sija muiden dokumenttien keskuudessa on myös hyvä. Sen informatiivisuus, kerronta ja elokuvallisuus ja lisäksi mielenkiintoinen aihe ja ”juoni” tekevät dokumentista matkan jonka itse haluaisi kokea.
Otto Kylmälä
