CMX

CMX jatkaa toisen tulemisensa harjalla ratsastamista. Välikauden keikkakin myydään loppuun hyvissä ajoin, ja pelkät uudet oheistuotteet herättävät faneissa hurmosta. On siis hyvä aika kriittisen popparin hypätä kelkasta.

Levyttävänä bändinä odotan kuitenkin edelleen joka CMX-uutuuden kohdalla innolla: mitä ne tällä kertaa mahtavat keksiä? Kaipaisin hieman samaa seikkailuhenkeä keikoillekin. Tällä kertaa trikkinä oli soittaa jokaiselta albumilta ja ep:ltä yksi biisi, kronologisessa järjestyksessä. Ihan hauska idea sinänsä, joskin avausbiisit Hiki ja Nahkaparturi olivat turhan varmoja valintoja, näitä kun on kyllä kuultu ensimmäisen Cloaca-kokoelman ansiosta riittämiin. Tanssin jumalaa en sen sijaan muista todistaneeni aiemmin livenä, samoin virkistävä vieras oli encoren Pyydä mahdotonta (hauskaa olisi ollut, jos niissä olisi soitettu levyt takaperin läpi uudestaan, mutta ei). Hoocee taittui ylipäätään sediltä vähän kankeasti, enemmän bändi loisti Pelon enkelin progekiihkossa. Niin, ja tulihan sieltä se Matti'. Taitaa olla liikaa toivottu, että sitä ei nyt enää kuulisi huudettavan joka keikalla.

Viime vuosina olen nähnyt CMX:n keikalla vähintään kerran vuodessa, väliin kaksikin, joten voi olla, että kyse on omasta puutumuksestani. Jotkut niistä ovat kuitenkin olleet todella vaikuttavia, erityisesti se raivokas setti, joka koostui suurelta osin uudemmista b-puolista. Sitten on ollut niitä hittikimaroita. Mutta hyvä: rutinoitukaa, vajotkaa itsetyytyväisyyteenne, kunnes itsekin kyllästytte. Viimeksikin tätä seurannut uudelleensyntymä oli komea.

PS. Virgin Oil voisi muuten miettiä ovilogistiikkansa uusiksi. Puolen tunnin jonottaminen jo loppuunmyydylle keikalle, joka pääsee siksi alkamaan vasta aamuyön puolella, ei houkuta tulemaan uudestaan.

Teksti ja kuvat: Mikko Heimola