Turku Bandstand

Maanantaina 22.1.2007 jatkuivat Turku Bandstandin alkuerät. Jos et sattunut tietämään, Turku Bandstand on vuosittainen bändikisa, jossa tammikuusta maaliskuuhun saakka kolmasti viikossa kolme bändiä nousee lavalle esittämään kipaleitaan. Jokainen kisailija esittää vuorollaan kolme kappaletta, jonka jälkeen yleisö äänestää yhden bändin jatkoon.

Järjestyksessään yhdestoista Turku Bandstand -bändikilpailu käydään tänä vuonna täysin uusissa tiloissa nuorten taide- ja toimintatalo Vimmassa. Olin erinomaisen positiivisesti yllättynyt Vimman äänentoiston ja valojen tasosta – huippuluokkaa kerrassaan. Bändikisailun finaali tullaan käymään ravintola Klubilla lauantaina maaliskuun 17. päivä 2007.

Toisen alkueräviikon aloittanut maanantai toi lavalle yhtyeet Zombiesnake, Kirahvi nimeltä Tuike sekä Velvet Rose. Lienee tunnustuksen paikka: aikataulusyistä minulta jäi Zombiesnake väliin. Ja jos voittaja olisi valikoitu pelkästään bändin nimen perusteella, peli olisi ollut harvinaisen selvä. Zombiesnake. Siitä ei orkesterin nimi yksinkertaisesti voi enää parantua.

Zombiesnaken jälkeen Vimman lavalle nousi Kirahvi nimeltä Tuike. Myös itse Tuike nousi lavalle: hän oli yllättäen kirahvin muotoinen pehmolelu. Mutta yhtyeen toimintaan. Orkesteri esitteli taitavasti soitettua kasarihenkistä synapoppia, joka ajoittain toi sangen vahvasti mieleen The Curen. Miami Vicesta puhumattakaan. Vankan eron The Cureen toi kuitenkin esille Kirahvi nimeltään Tuikkeen vokalistin toiminta äänihuuliensa kanssa (=laulu), joka oli perin kaukana Robert Smithin äänestä. Omalaatuinen vokalisointi kuitenkin ilmeisesti osoittautui edukseen, sillä Kirahvi nimeltään Tuike oli illan voittaja ja jatkaa taivaltaan bändikisassa. Soittajista pitää nostaa esille bändin rytmiryhmä, joka soitti tiukasti yhteen. Muutenkin Kirahvi nimeltään Tuike selvästi nautti soittamisestaan ja tämä näkyikin hyvin selvästi.

Kolmantena lavan otti omakseen yhtye nimeltään Velvet Rose. Ja jos kilpailu olisi edelleenkin ratkaistu musiikin sijaan bändien nimien perusteella... no, niin. Velvet Rose esitti kolme kipaletta jotka suoraan sanottuna eivät juurikaan erottuneet toisistaan. Yhtye soitti tarmokkaasti, ei välttämättä niinkään taidokkaasti, ajoittain punk-vaikutteiselta kuulostavaa 69 Eyes ja Him -henkistä materiaalia. Hyvin harvoin välitän mahdollisista erheistä soittamisen lomassa mutta nyt on täysin pakko ottaa esille Velvet Rosen rumpali.Tämä arvon rytmitaiteilija yritti aivan liian hankalia juttuja eikä oikein selviytynyt niistä kovinkaan kunnialla. Settiä katsoessani mieleeni juolahti, että jos kyseinen rumpaliherra olisi keskittynyt enemmän rytmissä pysymiseen kuin jatkuvaan Jussi69-henkiseen touhuun, bändin musiikki olisi voinut toimiakin. Tähän Jussi 69-henkiseen touhuun kuului jokaisessa mahdollisessa tilanteessa käden pystysuoraan ylös nostaminen ennen virveliin lyöntiä. Ja tarkoitan juuri lyömistä, sillä semmoisella tarmolla tämä rytmittelijä rumpujaan rankaisi. Huomionarvoista oli myös rumpalin seisomaan nouseminen ja rumpukapuloidensa pyörittely kesken toisen biisin hitaan kohdan. Erityisen mainiota Velvet Rosen setissä oli viimeisen kipaleen lopetus, joka oli kovin tiukka.

Teksti ja kuvat: Teemu Purhonen