Lady Escape Wilcon jalanjäljillä

Helsinkiläinen viisikko Lady Escape soittaa kulmikkaasti eteenpäin notkuvaa, energistä indie rockia. Yhtyeen edustajat Mikko ja Teemu vastailivat Desibelin haastatteluun. Millaisilla määreillä kuvailisisitte tähänastista uraanne vuodesta 2004 tähän päivään?

- Mainitsemasi määritelmät energinen ja notkuva sopivat molemmat hyvinä esimerkkeinä kuvailemaan uramme käänteitä . Notkuttu on siellä täällä, about missä tahansa mihin on kutsuttu soittamaan. Tähän mennessä ne paikat on olleet lähinnä pääkaupunkiseudulla ja pistotarkastuksilla Satakunnan seudulla, mutta tänä vuonna ollaan jo saatua nauttia monestakin eri kaupungista. Vaikka se välillä ahistaa istua polvet suussa Fiatin takapenkillä , niin on se todettava että matkailu täällä ihan Suomen rajojen sisälläkin on avartavaa puuhaa.

Energiaa ei sitäkään ole uupunut, vaikka välillä on pitänyt huilata ja täyttää takki tyhjenneen tilalle. Sillon kun ei vain yksinkertaisesti irtoa niin on tajuttu että pidetään vähän hajuväliä treenikseen , sekä toisiimme.

Ero nykypäivän ja alkumetrien välillä näkyy selkeiten ajattelutavassamme, mitä tulee Suomen musiikki-skeneen noin ylipäätään ja ehkä vähän sitenkin kuinka sillä kitaralla tulee hakata ja rummuilla lyödä. Eli kai me ollaan eletty aika normaalia nuoren bändin kehityskaarta.

Sekoitus indietä, stoneria ja punkkia taitaa määritelmänä viehättää teitä, koska se on sivuillennekin nostettu. Millaisista osuuksista puhutaan?

Teemu: - Indietä meillä on hiukset ja pukeutuminen, stoner-osasto näkyy ehkä rakenteissa ja tuo punk on sitten sitä soittotaidottomuutta, meidän tapauksessamme. Voiko Myspacessa muuten poistaa noi genremääritelmät ihan kokonaan, kun ne on vähän hölmöjä?

Mikko: - Noi määritelmät on siellä meidän sivuilla vaan siks, että noin meitä on kuvailtu lähinnä arvosteluissa ja jengin toimesta keikoilla. Kyse ei siis ole siitä miltä me haluttais kuulostaa.

Millaista musiikkia halusitte tehdä aloittaessanne? Onko tavoite muuttunut?

Teemu: - Mut kutsuttiin alunperin laulajaksi Joonan ja Mikon toimesta. Tuolloin oli vielä tarkoitus tehdä jotain Radiohead-pastissia.

Mikko: - Mut nyt kun on taas toi osasto niin pinnassa niin ehkä siin ois voinu pitäytyy? No ei varmasti. Mut joo. Aika metsäänhän toi meni jo heti ekoissa treeneissä.

Teemu: - Aloittaessamme mulla on just mennyt aiempi bändi metsään ja aloiteltiin toisten kavereiden kanssa jotain agentti-musa viritelmää nimeltään Hell sinkin´ Homo Sapiens. Se jäi sitte yritelmäksi kun leidit oppi soittamaan nopeammin, mut kai mä yritin sieltä viedä jotain juttuja kans leidi-treeneihin, niin että ei VARMASTI soitettas radioheadisti. Ainakaan.

Pakostihan se siis muuttui se tavoite ja pyrkimykset, varsinkin kun mukaan otettiin sitten vielä kaksi ihan toisista musasuuntauksista kiinnostunutta (Ilari, Seidi). Ilarillahan on vahva jazz-tausta, haha. Nykyisin me halutaan olla Wilco, mut ei olla ainakaan vielä onnistuttu siinä.

Millaiset esikuvat ja sukulaissielut vaikuttavat Lady Escapen musiikkiin?

- Äsken mainitsemamme Wilco on toiminut isona innoittajana heti alusta lähtien, kun kaikki sekos vuorotellen niiden A Ghost Is Born -levyyn. Muutenkin ollaan aina tällasiin kysymyksiin vastattu ihan kollektiivisilla esimerkeillä, sillä kaikilla on heikkoutensa.. ja vahvuutensa. Esikuvat vaihtelee kyllä helvetisti, kun me tyrkytetään toisillemme niin hirveet määrät uutta musaa , mutta vankkoja kestosuosikkeja on Elliott Smith, Pavement , Moving Units… Noista me ollaan kaikki tykätty. Tietty jengi kuuntelee lähes kaikkea noisesta hardcoren kautta lälly-poppiin. Sukulais-sieluiksi vois nostaa vaikka ketä hauskoja kavereita ihan lähipiiristä, mutta kyllä ne tietää ketä ne on. Terkkui hei.

Mistä moinen nimi bändille?

Teemu: - Mikko vois kertoa sitte vaikka tämän.
Mikko: - Joo mä en yhtään tajuu miten tää nimi liityy muhun. Miten?
Teemu: - No okei. Siten, että sä oot joskus ollu nuori ja tyhmä ja humalassa. Nimi on pöhkö vitsi, joka keksittiin yöttömänä yönä Ilosaaressa 04, niin nolo juttu ettei sitä kehtaa tässä sanoa. Tule tarjoamaan kalja niin kerrotaan sulle kaikki. Siis ihan kaikki.

Kuka luo bändissä mitäkin? Millainen prosessi teillä on biisinteossa?

Mikko: - Normaalisti vaihtelevan kollektiivisesti, mut tässä lähiaikoina toi Teemu on tuonut parhaat rungot mitä me ollaan sitten lähetty rukkaamaan. Tietty kaikilla on riittävästi vapauksia, mut kai se on sit toi laulaja-kitaristin rooli joka on niin iso.

Teemu: - Ai ku on kiva kuulla . Ei vaan siis minä kun viihdyn tuon kitarani kanssa erityisen hyvin , niin olen sitten saanut muilta tarpeeksi luottoa olla biisejä kirjoittava elin tässä. Mutta en mä kyllä kirjoittais yhtään mitään jos en saisi sitten niitä loppujengin kanssa työstää valmiiksi kokonaisuuksiksi . Eli sovitus on kyllä kaikkien harteilla. Ellen mä sitten ole nähnyt jotain suurta visiota jo valmiiks. Jessus.

Soititte Yo-talolla taannoin energisen keikan. Pisti silmään, että ainakin kaikki kielisoittajat riekkuivat lavalla paljain varpain. Mistä moinen?

- No se nyt sattuu olemaan jäänne niiltä ajoilta kun kelattiin että on maailman siisteintä kun bändi näyttää jotenkin yhtenäiseltä. Todettiin kuitenkin jossain välissä, että ei seisota täysin sen homman takana ja et kyllä sinne lavalle voi mennä missä vaatteissa lystää. Toinen merkittävä seikka oli se että jengi laiskistu ottamaan mukaan keltasta paitaa jos niin oli sovittu . Näytti se vähän dorkalta kun yhden paita on oranssi ja lopuillakin keltasen värin koko skaala. Yäk . Tuossa aiemmin esikuvia mainitessa jäi sanomatta yksi asenteeltaan meidät vannottanut orkesteri, eli Sielun Veljet. Niillä se heimohomma oli tietysti ihan eri asteella, oma juttunsa. Nykyäänkin sen jutun tekee paremmin orkesterit niinkuin Sydän, Sydän ja Kuolleet inkkarit ja jotkut huonommin (esim. !Forward, Russia!) Niin ei meidän tarvi. Paljaat jalat kuitenkin tuntuu soittaessa hyvältä kun jalkojen alla jytisee.

Yhden omakustanteisen ep:n olen teiltä kuullut. Nyt puhutaan taas tulevasta julkaisusta. Millainen levy on tulossa ja miten se eroaa Sally-ep:stä?

Teemu: - No kun me ei vielä osata kauheesti sanoa . Mennään tässä ihan kohta vetelemään pohjat seitsemään biisiin tonne Raumalle, Kokosowizt-studiolle, ja niistä sitten karsitaan se lopullinen tuotos. Joko me tullaan menee tosi lujaa läpi levyn tai sitten hissutellaan välissä. Katsotaan miten lähtee luonnistumaan. Miten se eroaa tosta meidän Sallysta, niin tulee näkymään ainakin soundimaailmassa tosi vahvasti ja muutenkin toivon mukaan on tulossa tuotos joka on vähän enemmän meidän planeetalta, meidän näkönen ja tuntunen. Eli mitään tällästä teema-läppää, niinkuin tossa ekalla ei tule ainakaan ulos.

Mikko: - Tosta Sallysta on muutenkin niin kauan (lähes puolitoista vuotta) aikaa et ollaan paljon itsevarmempia ja otetaan enemmän vastuuta äänityksissä sekä tuotannossa. Ehkä se "oma linja" on nyt tulossa esiin mikä tolta Sallylta niin pahasti uupui. Mutta sitä kuunnelkoot ne jotka sen kerkesivät ostamaan.

Teemu: - Sen verran voidaan vielä paljastella ja kertoilla että se tullaan tekemään täysin D-I-Y, eli kavereita äänityspöydän taakse ja miksaushommiin. Nyt on rahat niin kortilla että ei paljon studioissa norkoilla. Kellarimeininki.

Mitä muuta tulevaisuus lupaa?

- Kun valettiin tinoja viime uutenavuotena niin kyllä se fortuna sieltä toi ihan hyviä uutisia. Muutama keikka lisää ois tosi kiva ja sitten kun saisi tuon julkaisun ajoissa ulos niin sekin saa mielen pirteäksi . Mennään tässä ajan mukana ja ihmetellään. Jos jossain vaiheessa saataisiin vähän taustatukea alle, että voisi enemmän keskittää aikaa musisointiin kaiken oheissäädön sijaan, niin sehän olisi jo unelmien täyttymys.

Haastattelu ja livekuvat: Ilkka Valpasvuo, muut kuvat: Riikka Maria Kurru ja Jani Koivunen