21.12.2007
”Vuonna 2007 kaikilla on kiire ja stressi. Mutta on myös paikka jossa voi rentoutua. Tänä kesänä voit unohtaa kiireesi, rentoutua, kuunnella ja nauttia. Tämä on elokuva Rentolavan hengestä”…
Näin alkaa Joensuun Popmuusikoiden tuottaman DVD:n intro. Projektin näkökulmasta, tavoitteista ja hengestä kertoo kuitenkin jotain myös se kuinka intro jatkuu: Kuvausryhmä kuvaa kuinka yhdysvaltalaisen ska-yhtye The Slackersin jäsen käy kulman takana pissalla. Ja ei, ei tämä ole todellakaan mitään Moon Tv:tä, eli ei tässä olla tekemässä plusmiinus kolmessa promillessa jotain gonzoa Ilosaaren rennoimmasta kulmasta. Sekä tekninen toteutus että tekemisen tapa ovat erittäin ammattimaisia ja tyylikkäitä. Silti kokonaisuutta leimaa samanlainen rento ja pilke silmäkulmassa etenevä välittömyys, joka on niin olennainen osa itse käsiteltävää aihettakin, eli Rentolavaa.
Ilosaarirock on jo pitkään ollut ehdottomasti paras suomalaisista isommista rock-festivaaleista. Tapahtuma on onnistunut maailmanluokan (toki hiukan vaihtoehtoisemmista) nimistään huolimatta säilyttämään sellaisen lämpimän talkoohengen. Johon tietysti paljon tekee jo se, että tapahtumaa rakentaa oikeasti edelleen toistatuhatta vapaaehtoista ja homma järjestää yhdistys – eli puhalletaan yhteen hiileen ja tuntuu aina että koko Joensuu on ylpeä omasta rock-lapsestaan. Vahviten Ilosaaren rentous näkyy rannassa, jossa sijaitsee Rentolava. Sinne kootaan jokaisena kesänä koti- ja ulkomailta parasta rytmimusiikkia, johon Ilosaarella on varaa. Etenkin reggaemusiikki ja sen johdannaiset ovat vahvassa asemassa, mutta myös soul- ja hiphop ovat saaneet hyvin tilaa. Festivaalilla käy taatusti paljon sellaista väkeä, jotka viettävät käytännössä koko tapahtuman rantahiekan lämmössä – satoi tai paistoi.
Tällä DVD:llä sukelletaan viime kesän tarjontaan livepätkien ja haastatteluiden kautta. Lisäksi Rentolavan perimmäistä identiteettiä pohditaan tiivissä dokumentissa. Oikeastaan se ainoa mitä tästä jää puuttumaan on se historiallinen puoli – olisi ollut hienoa samassa paketissa sukeltaa edes hyvin tiivissä muodossa myös Ilosaarirockin ja Rentolavan historiaan ja kehitykseen. Toinen kriittinen puhevuoro liittyy kuvamateriaaliin – tekijät olisivat voineet kuvata yleisökuvia hiukan enemmänkin. Nyt muutamia kieltämättä mainioita hetkiä nautiskellaan hiukan liiankin monta kertaa.
Livenäytteet ja haastattelut ovat tämän paketin kermaa. Esimerkiksi Profeetta ja uusi maailmanuskonto vetää purkitettunakin sen verran vakuuttavaa settiä, että samantein tulee ikävä kesää ja Rentolavaa. Samoin vaikkapa jamaikalainen Anthony B. ja kotimaiset Fat Beat Soundsystem ja Kemmuru pistävät erittäin hyvin. Henri Anundin hoitamat artistihaastattelut ovat erittäin hyviä, mies osaa pureutua lyhyessä ajassa olennaiseen; eli mistä juuri teidän musiikissanne on pohjimmiltaan kyse?
Dokumentin pureutuminen yleismaailmallisemmin stressin aiheisiin menee taas ehkä hiukan liiankin levälleen – Rentolavan rennon meiningin todistelemiseen ei oikeastaan tarvisi moista arjen ja Rentolavajuhlinnan vastakkainasettelua. Heinäkuisen viikonlopun aikana meiningin rentouden voi parhaiten todistaa tanssaamalla irtonaisesti paikan päällä. Hyvän kuvan hengestä saa tälläkin koosteella pelkästään katsomalla ihmisten ilmeitä. Parhaiten asian tiivistää The Slackers:
”Mikään ei vedä tälle vertoja, missä tahansa sitten vietätkin aikaa mukavien ihmisten kanssa. Paska sää, kivat ihmiset. Ihmiset ei välitä säästä, voi olla käytännössä talvi, silti kaikki menee uimaan. Tanssitaan ja yhtäkkiä alkaa sataa. Ketään ei kiinnosta, tanssi jatkuu”…
Teksti ja kuva: Ilkka Valpasvuo
