Riddim Garden

Jep, reggaen ystävien vuosittainen kokoontuminen tai ainakin yksi niistä tunnetuimmista Riddim Garden (eli onko tuo nyt sitten rytmipuutarha Jamaikan aksentilla?) järjestettiin lauantaina 6. päivä heinäkuuta noin puoliltapäiviltä alkaen Tampereen Telakalla. Bileet jatkuivat reggaen ja sen musikaalisten sukulaisten dubin ja hiphopin merkeissä myöhään yöhön ja seuraavana eli sunnuntaina homman on tarkoitus jatkua iltapäiväbailuina. Mutta puhutaanpa nyt lauantaista.

Jaksoimme vääntäytyä paikalle sopivasti chillailemaan perinteikkään Telakan terassilla noin kolmen pintaan. Meininki oli iisi, deejiit vääntämässä reggaepohjaisia settejä, auringonpaistetta, kylmää juotavaa ja mielenkiintoisen oloista populaa. Livenä pääsimme terassilla seuraamaan työnimellä Dxxxa vs. Lazy-I esiintynyttä poppoota, jossa Dxxxa -setä höpötteli kaikkea kivaa Lazy-In kanssa deejiscrathauksen päälle. Hauskaa ja hiphopahtavaa.

Tässä välissä poistuimme eräisiin tupaantuliaisiin, jossa myös oli aikamoista deejiisettiä tarjolla. Suunnitelmissa oli palata illalla panemaan jalalla (etelä- ja pohjois)koreasti. Ja näin myös tapahtui, tosin kello oli ehtinyt vierähtää jo miltei sunnuntain puolelle ja Jazzgangstersien keikka oli juuri finaalikiimassa saapuessamme sisätiloihin. Harmi, mutta näin sitä välillä käy. Siirryimme takaisin terassin puolelle, jossa naispuolinen deejii väänsi nupit kaakkoon ja pyöritti lautasilta sellaiset junglemeiningit, jotta pois alta! Bailausta raivolla riitti puoleksi tunniksi, jolloin poliisi, tuo rakas ystävämme myötä- ja etenkin vastoinkäymisissä, oli sitä mieltä, että melua oli liikaa ja järjestäjät joutuivat valitettavasti vääntämään nupit niin alas, että paras potku jäi puuttumaan. Harmitti jo tuon kaukaa matkustaneen deejiineitosen ja myös hyvään bailuvauhtiin päässeiden ihmisten puolesta.

Mutta ei hätää, sisällä luvassa vielä Dashing Wavesin, tuon mustan musiikin ultrabran, dub/jazz –vaikutteista reggaepoljentoa. Vaikuttava yhdeksänhenkinen orkesteri koostui kolmesta solistista, kahdesta kitarasta, bassosta, koskettimista, rummuista ja percussioneista. Keikka alkoi naissolistikaksikon tahtiin, mutta tosivauhtiin päästiin vasta miessolistin otettua paikkansa saundissa. Biiseistä pääsimme parhaaseen vauhtiin Chances Aren, Fuzzy Logiquen ja cooljazzvedätys David & Goljatin aikana. Myös yleisön mukaan Nikke Knatterton -maiselta kuulostanut Supa Dupa tippui hyvin. Valitettavasti tältäkin keikalta poistuimme liian ajoissa ennen kliimaksia, koska ystäväni lähti busseilemaan kotio ja minä herrasmiehenä saatoin neidin asemalle.

Vaikka yhtään kokonaista keikkaa en saanut seuratuksi, olin silti ylenmäärin tyytyväinen ja ensi vuonna viimeistään uudelleen. Katsotaas nyt, jos vielä sunnuntaichillailuun innostuu. Niin tai näin, jalat maata kiertävälle radalle ja moottori hurisemaan.

Ilkka Valpasvuo