27.10.2008
Klubi/Tampere
Maanantaista voi aika helposti saada perjantainkin, jos vaan fiilis on sopiva ja tarpeeksi yrittää. Sitä mieltä oli ainakin yhdysvaltalaisen rock-yhtye The Bellraysin vaikuttava solisti Lisa Kekaula Tampereen Klubilla, jossa yhtye painoi tallan jälleen lattiamatosta läpi aina asfalttiin asti.
Ilman lämmittelijöitä ja viikon ehkä epäsopivampana keikkapäivänä Klubin lauteet vallannut nelikko oli onneksi odotetun kovassa vireessä. Eikä tämän live-paahdon eteen olisi kovin monen kotimaisen bändin ollut helppo mennä. Bellraysin työskentelyssä miellyttää erityisesti se ettei hommassa paljoa jäädä haahuilemaan, vaan kaasua painetaan tasaisesti lisää vaikka vauhti on alusta asti kiivas. Soundi on murea ja jykevä ja Kekaulan hahmo on ainoa ”pehmeyttä” tuova elementti keitossa. Eikä tämän amatsoonin kohdalla missään nimessä voi puhua mistään hempeästä kuiskailusta tai söpöilystä. Hiki persuuksissa vedetään ilman turhia kommervenkkejä ja lauluääni menee enemmän karhean paahdon puolelle, vaikka kyllä siellä se sielukaskin puoli hyvin kuuluu. Puhuttiinkin keikan jälkeen että Bellraysin väännöstä tulee monessa kohtaa mieleen Motörheadin tinkimätön mättö.
Alkukeikka meni kameran kanssa sihtaillessa, mutta viimeistään Infectionista eteenpäin jalat alkoi viedä. Yhtyeen tuorein levy ei ollut mikään napakymppi, mutta se ei kyllä hetkeäkään kuulunut live-showssa. Korkeintaan se saattoi näkyä väkimäärässä, lisääkin hyvän rock-musiikin ystäviä olisi mahtunut joukkoon hikiseen. Aika paljon setistä löytyi uuden levyn biisejä, joilla keikka kantoi hienosti. Varsinaisia ylitse muiden-hetkiä ei oikeastaan noussut, pikemminkin taso pysyi alusta asti kovana ja tahti vain kiihtyi. Rytmiryhmäkin sai pistellä raivolla, mikään "suoritus" ei todellakaan ole osuva sana kuvaamaan Bellraysin liveä. Se taitaa aina olla nimenomaan rock-show, joka keskittyy tiukkaan rullaukseen eikä haihattele turhilla sivupoluilla.
Snake Cityn, Blues For Godzillan ja Startimen tahtiin joratun encoren jälkeen ei voinut kuin tyytyväisenä pudistella hikeä niskasta. Bellrays on edelleen loistava livebändi ja Lisa Kekaula mahtava keulakuva. Samaan aikaan äärimmäisen rock ja samalla kaikesta huolimatta erittäin arvokkaan vaikutelman antava diiva. Ilman pätkääkään varsinaista diivailua. Se on jo jotain se.
Loppupaukahduksesta ei tällä maanantai-keikalla vastannut bändi eikä paukkuva PA-laitteisto vaan pihalle siirryttäessä nähtävästi liian korkealla lastilla Itsenäisyydenkadun tunnelia telonut rekkakuski. Hetkisen ehti jo luulla että se Godzilla kuuli kutsun siellä jossain ja tuli pistämään Tampereen maan tasalle. Ainakin klubillinen rock-väkeä oli jo menossa maan tasalle Kekaulan laskeutuessa yleisön joukkoon Testifyn ja muiden tahdissa. Mahtava meininki siis kaikin puolin.
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
