Viola

Kuten Violan lauluäänestä, kitarasta ja koskettimista vastaava puolikas Riku Kärkkäinen Tampereen Doriksessa totesi, melankolia-disco-duon edellisestä Tampereen keikasta oli aikaa. Toisen Melancholydisco -remix-albumin vuoden vaihteessa tarjoilleen yhtyeen faneja löytyi paikan päälle jonkin verran, mutta varmasti sekä illan kilpailevat keikat että Doriksen myöhäiset soittoajat verottivat potentiaalista väkeä. Menoa se ei silti haitannut.

Kaksikon tumman rytmikästä, sähköisesti sykkivää mutta livenä soitettua musiikkia koristi tällä keikalla taidolla hyödynnetty valkokangas, jossa nähtiin Viola-grafiikan ohella mm. hobo-salakielimerkkejä, Muppetteja, Spinal Tappia, apinoita ja haaleaa peilikuvaa parhaillaan soivasta keikasta. Etenkin loppukeikasta taustashowta tulikin seurattua melkein enemmän kuin kaksikon soittoa. Rikun ja sähkölyömistä ja koneromantiikasta vastaavan Tommi Forsströmin välispiikkisanailut olivat tietysti jälleen sitä tuttua hivenen hirtehistä ja toisiaan rakkaudella piikittelevää Violaa. Ei paljon yleisössä murjotusta näkynyt, vaan hetkellisiä naurunpyrskähdyksiä ja rutosti tanssijalkaa. Ainakin eturivissä.

Koska Violalta tuli juuri levy, jossa yhtyeen vanhoja stygejä on muokattu toisten toimesta uusiin asusteisiin, oli luonnollista että yhtye soitti vahvaa kavalkadia koko uransa ajalta. Debyytti Tearcandyltä yhtye soittaa nykyään lähinnä Lovelightsia, mikä toki on loistava kappale. Ensimmäisellä Melankoliadiskolla soinut Sad Eyed Disco Dancers ja Wonderabilian loistava Imaginary Times ovat saaneet jälleen mainioita työnjatkajia, joista mm. The Hardest Hit toimi Doriksessa loistavasti.

Violan seuraava kokonaan �oma� albumi on tulossa vielä tänä vuonna. Toivottavasti sen myötä tämä loistava yhtye pikkuhiljaa saisi laajemminkin tunnustusta. Biisimateriaalista kun löytyy vuodesta toiseen selkeää hittiä, soundi on oma ja kymmenen vuotta on tälläkin yhtyeellä jo plakkarissa.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo