29.03.2009
Vuosituhannen alussa syntyi outo ilmiö, kun suomenkielinen metalli nousi varoittamatta listojen kärkeen. Metallin kokema syvä lama oli jatkunut suurimman osan 90-lukua, mutta nyt alkoi viimein tapahtua jotain. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus kuului yhdessä Mokoman ja Kotiteollisuuden kanssa tuon uuden liikkeen kärkijoukkoihin, joista kasvoi kuin luonnostaan uuden metallisukupolven sanansaattajia. Kaksi jälkimmäistä orkesteria jatkavat edelleen toimintaansa, mutta sooloilemaan siirtynyt Rautiainen löi oman joukkionsa jäihin jo vuonna 2004. Perunkirjoitus on kattava katsaus vuosiin 1998 - 2004, jolloin Rautiainen nelimiehisine trioineen kirjoitti suomenkielisen metallin historiaan oman merkittävän lukunsa.
Mittavan liveannoksen tarjoava kokonaisuus pitää sisällään kokonaista kuusi pitkää keikkaa, sekä näiden höysteeksi viisi lyhyempää konserttitaltiointia. Vaikka moista annosta ei ihan yhdeltä istumalta kannata lähteä nauttimaan, on massiivinen ratkaisu vähintäänkin perusteltu. Niskalaukaus oli aina enemmän live- kuin studio-yhtye ja juuri konserteissa syntyi se ominainen taika, joka nosti mustiin puetut herrat muutamaksi vuodeksi listojen kärkeen. Keikkatallenteiden tekninen taso heittelehtii melkoisesti, mikä kuuluu ja etenkin näkyy rosoisessa materiaalissa. Alkuaikojen lyhyet konserttitallenteet sekä Nosturin vuoden 2001 keikka ovat lähinnä mielenkiintoisia kuriositeetteina, kun taas RMJ:n juhannusjuhlilta vuonna 2002 tallennettu konsertti sekä seuraavana vuonna nauhoitettu Tuskan keikka nousevat julkaisun kruununjalokiviksi. Näissä konserteissa uransa huipulla oleva orkesteri, tallenteen korkea tekninen laatu, sekä riittävä kamera-arsenaali ja suuri yleisö saavat yhdessä muistamaan, kuinka kova nimi Rautiainen tuolloin olikaan.
Omalla tavallaan kiinnostava on myös esiintyminen Heinola Sinfoniettan kanssa, vaikka bändin yhteistyö suuren orkesterin kanssa ei ihan joka kappaleella kenties sujukaan kitkatta. Joistain biiseistä saadaan kuitenkin tuotua kiitettävästi uusia puolia esiin, etenkin setin rauhallisemmat kappaleet ovat tällaisia ja lopussa kuultava Lintu saa edelleen palan nousemaan kurkkuun. Kahden levyn julkaisulta löytyvät myös yhtyeen kaikki viralliset musiikkivideot, sekä kuvagalleriat joiden demoista kasatut ääniraidat tarjoavat vielä yhden positiivisen yllätyksen.
Kaiken kaikkiaan Perunkijoitus pistää yhtyeen uran pakettiin tavalla, joka ei jätä huomauttamisen varaa. Bändin tyylille uskollisesti julkaisulta ei löydy haastatteluja, eikä tekemisiä muutenkaan lähdetä sen kummemmin selvittelemään. Pääosassa on koko ajan musiikki ja hyvä niin, sillä juuri tällaisena Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus nähtiin elävänä. Ei mitään turhaa, ei mitään epäolennaista, ei ylenpalttisia viritelmiä tai lavarakennelmia, vain pelkkä musiikki ja ytimiin tunkeutuvat sanat. Kotimaisen raskaan musiikin Tyler Durden.
Mika Roth
