Nyman: Kovan päivän ilta

Ajatus Kirjat

Kovan päivän ilta sai alkunsa kuin Tapio Rautavaaran iskelmässä: törmätessään pari vuotta sitten vanhoja vinyylisinglejä sekä Iskelmä- ja Suosikki-lehtiä sisältäneeseen pahvilaatikkoon, pitkän linjan rock-toimittaja ja -kirjailija Jake Nyman alkoi pohtia sitä historian määrää, joka on tallennettu tuolle pienelle mustalle levylle. Tuloksena syntynyt kirja Kovan päivän ilta on katsaus eräisiin 1950- ja 1960-lukujen keskeisiin tapahtumiin, joiden melskeissä kasvoi maailman ensimmäinen pop-sukupolvi. Värikkäiden kansien väliin sidottu ja muutamalla värikuvaliitteellä varustettu opus on oiva tiivistys pop-musiikin alkuvuosikymmenistä. Se ei ole, eikä sen ole kirjoittajan mukaan tarkoituskaan ollakaan, täydellinen pop-historiikki vaan henkilökohtainen katsaus aiheeseen.

Kovan päivän ilta alkaa pohdinnalla rock n' rollin alkuperästä ja jatkuu Sun Recordsin, rautalangan, twistin, britti-invaasion ja svengaavan Lontoon kautta 1960-luvun lopun tiedostavaan folk-rockiin. Kaikki kirjan tarinat on kerrottu aiemminkin, mutta Nymanin kirjoittama teos puolustaa paikkaansa. Ensinnäkin, perustiedot – myös Suomen osalta – saa näppärästi yksien kansien osalta. Toiseksi, Kovan päivän ilta on sujuvasti kirjoitettu tarina populaarimusiikin kehityksestä, jota lukee mielellään. Jake Nymanin pitkä ura toimittajana ja rock-tietäjänä näkyy rennossa otteessa ja silkassa faktan määrässä.

Triviaihmisenä Nyman lähestyy aihetta myös myynti- ja soittotilastojen näkökulmasta. Nyman kykenee kirjoittamaan listan kuin listan auki vetäväksi tarinaksi, joka pursuaa anekdootteja, mielenkiintoisia henkilöhahmoja, dramaattisia ihmiskohtaloita ja yhteiskuntakuvausta. Tietenkään hän ei malta olla sirottelematta listauksia tekstin joukkoon. Tärkeiden singlejen korkeimpia listasijoituksia Suomen, Ruotsin, Iso-Britannian, Saksan, Ranskan, Yhdysvaltojen ja Italian osalta. Tämä on perusteltua, sillä useimmiten singlejen menekistä on kerrottu Suomen lisäksi vain Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen osalta. Monet hitit kuitenkin saapuivat Suomeen Ruotsin, Saksan, Ranskan tai Italian kautta. Lisäksi kunkin luvun alussa listataan päähenkilöt ja keskeiset levytykset, lopussa kuuntelusuosituksia. Kuulostaa paljolta, mutta kaiken kaikkiaan listauksien määrä on sopiva.

Painotukset on asetettu taiten. Tunnetuimpia nimiä käsitellessään Nyman oikoo surutta polkuja suoriksi kertoen vain olennaisimman tai mielenkiintoisimman. The Beatlesin, Elviksen tai The Rolling Stonesin useaan otteeseen kuultuja tarinoita ei toisteta turhaan (saman olisi kyllä voinut tehdä The Beach Boysin osalta). Esimerkiksi ensinmainitusta Nyman tarjoaa kiehtovan katsauksen liverpoolilaisnelikon remakkaan varhaishistoriaan Hampurin Reperbahnilla. Ainakin minä luen mielelläni siitä, miten panohetkensä keskeytyksestä suivaantunut John Lennon menee hampurilaisen juottolan lavalle alasti vessanpöntön rengas kaulassa. Kuten kirjoittaja esipuheessa toteaa, populaarimusiikin historiasta kiinnostunut löytää kyllä halutessaan perustiedot Internetistä.

Viisi- ja kuusikymmentäluvun pop-historiasta on kai kirjoitettu lähes kaikki, mitä siitä voidaan kirjoittaa. Meille, jotka emme rockin alkuräjähdystä olleet kokemassa, Kovan päivän ilta tarjoaa omakohtaisen näkökulman ”kuuskytluvusta” alati papattavan sukupolven mieliin. Kirjaa voi hyvin suositella myös oldies-allergikoille, sillä siinä ei sorruta turhaan nostalgisointiin tai jo aivan liikaa harrastettuun glorifiointiin. Ainut asia, mitä teoksesta jäi kaipaamaan, oli jonkinlainen aiheen loppukoonti ja katsaus aikaan jälkeen vinyylisinglen valtakauden.



Teksti: Tuomas Tiainen
Kuva: http://www.ts.fi