16.03.2010
Like
Vallankumoustaistelijan Ernesto “Che” Guevaran ja pedagogin Paolo Freiren sovittaminen samaan yhtälöön tuntuu ensi alkuun hieman hankalalta. Miten viime kädessä aseelliseen vallankumoukseen uskonut Che voidaan luontevasti rinnastaa rauhanomaiseen ja teoreettiseen Freireen. Kun Peter McLarenin teokseen on perehtynyt tarkemmin, alkaa yhteyksiä syntyä. Molemmat elivät, olivat ja vaikuttivat suunnilleen samaan aikaan samalla mantereella ja molemmat olivat tinkimättömiä Etelä-Amerikan kansojen vähäosaisten puolestapuhujia. Chen vallankumouksen ideologia levisi vaihtelevalla menestyksellä myös muille mantereille ja saman teki Freire kirjojensa muodossa. Valitettavasti brasilialaisen Freiren ja alun perin argentiinalaisen Guevaran polut eivät elämässä koskaan kohdanneet, sillä kuten McLaren tuo esille, tulokset olisivat voineet olla vähintäänkin mielenkiintoisia.
McLarenin teos on akateeminen ja varsin raskaslukuinen tutkielma kahden suuren miehen ideologioista, eikä se anna historiallisesti kovinkaan laajaa kuvaa kummastakaan. Itse olisin toivonut tätä varsinkin Freiren osalta, sillä miehen elämänvaiheet jäävät kirjassa lähinnä pirstaleisiksi katkelmiksi. Sama pätee suurimmalta osin myös Chen suhteen, joskin miehen viimeiset päivät Bolivian vuoristossa piileskelystä aina häpeälliseen teloitukseen ja ruumin häväistykseen kuvataan kivuliaan tarkasti. Chen henkilöhistorian vaiheet ovatkin itselleni kirjan mielenkiintoista antia, sillä McLarenin sinänsä osuvaa kapitalismin kritiikkiä ei montaa sivua jaksa. Jo ensimmäisen kymmenen sivun perustella käy lukijalle selväksi että Yhdysvallat ja sen hallitsema globaali maailmantalous ovat ainakin välillisesti syypäinä kaikkeen ympärillämme tapahtuvaan riistoon. Tämä teema toistuu kirjassa liiaksikin ja se valitettavasti syö pohjaa myös perustellulta kritiikiltä.
On hienoa, että McLarenin kaltainen vanha hippi (s. 1946) jaksaa yhä potkia valtakoneistoa munille, mutta kovinkaan mielenkiintoista lukukokemusta ei tästä paketista kuoriudu. Kriittisen ajattelun herättäjänä ja ideologisena johdatuksena kirja toki toimii enemmän kuin hyvin.
Teksti: Jari Jokirinne
