25.04.2010
Tampere-talo / Tampere
Kun The Ukulele Orchestra of Great Britainin ukulelebasisti Jonty Bankes esitteli seitsenhenkisen bändin erikokoiset soittimet, hän totesi niiden eroista näin: ”Jos menet esimerkiksi leirinuotiolle…niin isompi ukulele palaa pidempään.” Kun samainen, bändissä vain 18 ja puoli vuotta soittanut kuopus alkoi muiden pyynnöstä esitellä silloista koesoittoaan, jotta ”tekin ymmärtäisitte, miksi hän soittaa bassoukulelea”, kävi selväksi että meneillään oli hauskin keikka ikinä. Siinä soolonumerossaan hän nimittäin vain vihelsi.
Neljännesvuosisadan ajan koossa ollut hulvaton poppoo veti Tampere-talon ääriään myöten täyteen. Kahden noin tunnin kestäneen setin aikana kuultiin verrattomia versiointeja näillä pienikokoisilla nelikielisillä kitaroilla. Ohjelmistoon mahtui rock-klassikoita Bowiesta (Life on Mars? ) Sex Pistolsiin (Anarchy in the UK) ja The Whosta (Pinball Wizard) The Strokesiin (Last Night) sekä lukematon määrä pophelmiä ja elokuvamusiikkia. Mitään ei vedetty överiksi, mutta lähestymiskulma oli Monty Python -tyylisesti vino.
Soitto ei saa olla shown este – mutta ei myöskään toisin päin. Kaiken hulluttelun lomassa orkesteri osoittautui erinomaiseksi sekä soitto- että laulutaidoiltaan. Jokainen toimi soolosolistina vähintään yhdessä numerossa, ja taisipa ukulelesooloilukin jakautua kaikille tasapuolisesti. Hurjimmillaan kaikkein pienimmän, sopraanoukulelen, soittaja David Suich äityi vetämään bluesnumeroa jopa dobrolla. Suomen-vierailun aikana kuullusta musiikista koottu ohjelmanumero puolestaan yhdisti hitaan valssin Nokian soittoääneen.
Orkesterin jonkunlaisena tunnistettavana tyylikeinona hehkuivat erinomaiset sovitukset, jotka usein heittivät alkuperäisen kappaleen asenteen, merkityksen ja sanoman lähimmästä ikkunasta, vaikka sanoja ei olisi lainkaan muutettu. Näin Anarchy in the UK sopi soimaan heleänä folk-rämpyttelynä ja välispiikin ansiosta Only You –ikivihreä kantoi mukanaan hieman alkuperäisestä poikkeavia mielleyhtymiä. Uuhta eli naaraslammasta tarkoittava ewe kun satutaan lausumaan samalla tavalla kuin you.
Mikä hienointa, koko show vietiin läpi pokerinaamalla ilman hassuja hattuja tai tekopartoja, tyylikkäästi pukeutuen ja paikaltaan hievahtamatta. Uskomatonta oli myös se, mikä kappale kiilasi omaksi suosikiksi kaikkien pop-rock-klassikoiden, Morricone-teosten ja Finlandian edelle. Ei-enää-niin-teini-ikäinen Hester Goodman esitti lähes veret seisauttavan tulkinnan Wheatusin Teenage Dirtbag –hitistä. Kappale oli luonnollisesti omistettu kaikille yleisössä olleille teini-ikäisille ukulelen soittajille.
Teksti: Heikki Väliniemi
Kuvat: Tiina Malinen
