21.08.2010
Like
Tämän yhtyeen tarina on kuin rock´n´rollin kierosta sadusta. Tiedättehän, sellaisesta jossa prinssit saavat lopulta illan hämärtyessä toisensa ja ehkä jopa muutaman prinsessan. Tarinasta, jossa riittää yhtä paljon tiukkoja käänteitä kuin outoja sattumuksiakin.
Håkon Moslet ei sorru kuitenkaan loan viskomiseen, vaan rakentaa härskeistä palasista ja höyryisistä sattumuksista eheän tarinan. Turbonegro – Denim & Deathpunk (suom. Outi Menna) on norjalaisen toimittajan ensisijaisesti norjalaisille kirjoittama kirja norjalaisesta yhtyeestä, jossa käydään yhtyeen historian ohessa läpi koko kyseisen kansakunnan rockin historiaa. Bändin kehitys ja kasvu heijastetaan kulloisenkin ajan henkeen ja sen voittokulkua verrataan aikalaisiinsa, tarinaa mehustetaan myös muutamilla osuvilla välähdyksillä kasvavien nuorten tunnoista ja haaveista.
Vuonojen ja palavien kirkkojen maan kaikkien aikojen merkittävin rockyhtye sai alkunsa joskus vuonna 1988 anarkistisen punkin ja varjoista nousevan grungen säröäänisissä tunnelmissa. Heti alkumetreistä saakka ahkerasti provosoinut ja mm. homokulttuurin kanssa flirttaillut retkue sai vuosien saatossa lukuisia ystäviä sekä vihamiehiä, välimuotoja ei juuri tunnettu. Tyylilaji vaihtui sitä mukaa kun yleisö ehti tottua kuulemaansa, tuuletus koski myös miehistöä ja kukkahattutädit saivat paheksua ainaista rälläämistä.
Moslet on päättänyt valita hiukan toisenlaisen tavan lähestyä tätä poikkeuksellista bändiä. Tarina ei alakaan ensimmäisistä treeneistä, vaan jokaisen merkittävän henkilön elämä käydään läpi aina lapsuudesta saakka. Hahmot ja heidän päidensä sisäinen maailma jäsentyvät näin paremmin ja etenkin bändijohtaja Thomas ”Happy Tom” Seltzer, sekä ongelmainen vokalisti Hank Von Helvete nousevat suureen rooliin. Seltzerin suunnaton kilpailuvietti ja Helveten rikkonainen sielu muodostavatkin bändin kaksi napaa, joiden välillä kaikki merkittävä lopulta tapahtuu. Myöhemmin mukaan liittynyt Euroboy pääsee kirjan jälkimmäisellä puoliskolla myös merkittävään asemaan, eikä edes jo varhain pois potkittuja jäseniäkään ole unohdettu. Etenkin alkuperäisen vokalistin, Pål Erik Carlinin, sekä bändin toisen perustajan, kitaristi Vegard Heskestadin merkitys ja näkemykset tapahtuneesta tuodaan esiin kunnioitettavalla tavalla.
Lähinnä marginaalissa porskuttanut orkesteri hajosi vuosikymmen syntymänsä jälkeen. Ennen taukoa julkaistut neljä albumia nostivat yhtyeen aina mestaruussarjan porteille saakka ja etenkin vuoden 1998 Apocalypse Dudes jää rockin historiaan yhtenä suurista albumeista. Tämä jyrkkä nousu oli kuitenkin kuorrutettu alkoholilla ja huumeilla, mikä lopulta hajotti Von Helveten psyykeen ja aiheutti pakotetun tauon.
Moslet ei pyri kaunistelemaan tapahtunutta, mutta toilailuja ei myöskään romantisoida. Bändi kaatui saappaat jalassa kansainvälisen läpimurron kynnyksellä ja sen jäsenet ovat yhä katkeria toisilleen tapahtuneesta. Uskollinen ja alati kasvava fanilauma lähti kuitenkin järjestäytymään ja neljän vuoden hiljaiselon jälkeen Turbonegro palasi estradeille. Pikkuklubit vaihtuivat nyt stadioneiksi ja hämärät baarit festivaaliareenoiksi: eräs rockin oudoimmista paluutarinoista oli syntynyt.
Vuoden 2002 paluun jälkeiset kolme albumia pönkittivät yhtyeen asemaa ja bändin jäsenet jatkoivat juhlintaansa pitkälti siitä mihin se oli muutama vuosi aiemmin päättynyt. Myöskään uusilta riidoilta ja jännitteiltä ei vältytty, eikä niitä edes pyritä peittelemään vaan jäsenet purkavat avoimesti tuntojaan yli 560-sivuisen opuksen loppumetreille asti.
Kirja päättyy vuoteen 2007, jolloin yhtye julkaisi toistaiseksi viimeisimmän albuminsa Retoxin. Armon vuonna 2010 Turbonegro on jälleen jyrkänteen reunalla, sillä Von Helvete ilmoitti kesällä jättävänsä bändin. Nähtäväksi jääkin onko orkesterin viimeinen luku jo kirjoitettu. Niin tai näin, Moslet on osannut koota viihdyttävän, mukaansa tempaavan sekä yksityiskohdistaan tarkan kuvauksen nousujen ja laskujen värittämästä matkasta rääsyistä menestykseen. Kirjan, joka on aiheensa veroinen.
Mika Roth
