26.09.2002
Klubi/Tre
Hyvää torstai-iltaa ja tervetuloa aistien avaraan maailmaan! Noin kuukauden verran on ehtinyt kulua Aistifestivaalista ja niin näkö- kuin kuuloelimetkin kaipasivat jo virikkeitä. Ja niitä virikkeitähän oli taas luvassa perinteisesti kolmen artistin voimin. Lisäksi tietysti aistiherrojen levyanti sekä sosiaalisten aistien tyydytystä. Ja miksei makuaistinkin?
Illan liveannin pääsi korkkaamaan paikallinen Red Carpet -trio, jonka kahdelle kitaralle ja bassolle pääasiassa rakentuva poppailu on kaunista, mutta pidemmän päälle jopa puuduttavaa. Sen suurempia kohokohtia keikasta ei voi nostaa eikä korviin oikein jäänyt erikoisempia pyörimään. Saattaa tietysti olla, että edellisillan DonJohnsonBigBand –superkeikka veti allekirjoittaneen pöydän niin tyhjäksi, että miellyttämiskynnys oli aika korkealla. Joten älköön Punaisen tapetin pojat hätääntykö. Sister Flosta tuttu Petri ja Laidun -orkesterissa vaikuttava Veli olivat jo ennestään tuttuja naamoja, kolmantena lavalla vaikutti pääasiassa bassoa näppäillyt Samuli. Kuten muillakin HanSooVoice -artisteilla tuntuu olevan tapana, myös Red Carpet vaihteli soittimia luovasti ja välillä rumpukomppiakin kuultiin, tosin vain minidisciltä nauhoitettua. Ei tuntunut tuota väkeäkään olevan ihan hirveästi, mutteivät sentään tyhjille seinille joutuneet pojat soittamaan. Eli kivaa oli, mutta ei jaksanut liiemmin innostua.
Pakollisen roudaus- ja levymusiikkitauon jälkeen tahtipuikko siirrettiin meikäläisen yhdelle lempiorkestereista, Black Audion bändin jätkien kollektiiville.
Blueselektroa SIELUlla ja kitaristi-laulaja Villen eläimellisellä liikkeellä, siinäpä se Audion kaava. Velhona taka-alalla koneita hoitava Vesa antaa biitit, Antti tai Ville lyövät kitarasta bluesin ja valitut vokaalit päälle. Tulevaa levyä Echo Hilliä mukailtiin siinä, että keikka oli melko letkeän rauhallinen, mitä ei kyllä Villen lavapreesensistä uskoisi. Mies loikkasi jopa siihen kuuluisaan Klubin lavan edessä jököttävään tolppaan roikkumaan, mihin itse aina kameran kanssa nojailee. Onkohan moinen tullut kellekään ennen mieleen? Oikeastaan sitä vauhdikkaampaa tanssiriivaaja-Audiota kuultiin vain vikana heitetyssä Kalashnikovissa, johon Antti päästeli kitarasta melkoisen muhkeat säröt.
En tiedä, kuinka paljon väkimäärään vaikutti alunperin kolmantena aistiesiintyjänä olleen Juhanin vetäytyminen julkisuuden valokeilasta. Joka tapauksessa, aika vähän yleisöä oli enää kannustamassa loistavan reggaeorkesteri Dashing Wavesin keikkaa. Mikä oli sääli, sillä hyvin kahdeksanhenkinen bändi tahtiaan polki. Ei varmaan ole kiva rytmimusiikkiyhtyeenä soittaa muutamalle kymmenelle istuvalle innokkaalle, onneksi muutamia hahmoja jaksoi tanssilattiaakin täyttää.
Aaltojen anti on maukasta ja todella tanssittavaa, harmi vain, ettei ollut yleisöä. Aivan toista tuo meininki oli esimerkiksi Riddim Gardenin Telakan keikalla. Ei siis huono, mutta yleisö lopulta luo sen tunnelman.
Loppujen lopuksi illan meno oli aika mellow. Musiikki oli toki hyvää, mutta keikat aika paljon tuollaista arkista. Dashing tarjoili ehkä parhaan setin. Ja olihan toki torstai. Kaava on toki mielenkiintoinen ja toimiva; mielenkiintoisia ja hyviä artisteja eri genreistä. Seuraavalla Aistilla Sister Flo, Futone ja... No, menkää itse tsekkaamaan.
Ilkka Valpasvuo
