Pesonen: Kuinka ei voi ajatella

Raimo Pesosen kakkosromaani ajelehtii suomalaisen rock-työläisen siivillä ympäri Suomea ja Saksaa viime vuosituhannen lopulla.

Siltala

Raimo Pesonen on tullut nimenä tutuksi niin kirjoista kuin musiikista. Mana Manassakin rumpaloinut herra on soittanut sellaisten artistien julkaisuilla kuin Mahtavat Lämpöpussit, Psychoplasma, Mothers Against Sex Association, The Insult That Made A Man Out Of Mac sekä tuoreimpana Karoshi Lovers. Monitoimimies Pesonen on toiminut mm. tuottajana ja ohjelmapäällikkönä Down By The Laituri -festivaaleilla, tiedottajana, toimittajana, keikkamyyjänä ja dvd-tuottajana. Vuonna 2000 Raimo Pesonen perusti levymerkin nimeltään Riemu jonka puitteissa tutuksi on tullut myös Riemufestivaali. Lisäksi kirjallisuustiedettä ja sosiaalialaa opiskellut herra on työskennellyt aiemmin mm. katkaisuhoitoasemalla ja lastensuojelussa. Eli näkemystä riittää monelta kulmalta.

Tätä näkemystä Pesonen alkoi hyödyntämään kirjallisuuden puolella toimittamalla Pauliina Ahokkaan ja Jone Nikulan kanssa artisteille Artist ABC -oppaan musiikkialasta vuonna 2004. Sitä seurasi vuonna 2009 miehen esikoisromaani Erityisosaajia - tummasävyistä ironiaa 2000-luvun Suomesta, kuten Wikipedia teoksen tiivistää. Viime vuonna mies oli mukana luomassa mahtavaa Tuomari Nurmio -elämänkertateosta Dumari, nyt on vuorossa miehen toinen romaani.

Miksi sitten nostaa Pesosen romaani desibeli.netin kaltaisen musiikkilehden arvioitavaksi? Pelkästään Pesosen tausta riittäisi jonkinlaiseksi aasinsillaksi, mutta olennaisempaa on Kuinka ei voi ajatella -teoksen aihe. Siinä Pesonen sukeltaa edellisen vuosituhannen lopulle ja tarjoilee kuvan erään rocktyöläisen urasta joka päätetään potkukäynnistää isommissa ympyröissä Saksanmaalla kun Suomen pienet piirit eivät tahdo syttyä. Samalla päädytään ties minkälaisiin duuneihin roudauksesta ja keikkakuskin hommista miksaamiseen. Jollainhan se pitää kustantaa oman bändin tuotokset jos ei ulkopuolisilla tahoilla riitä uskoa musiikin myyvyyteen.

Pesonen poukkoilee aikajanallaan kohtuullisen perustellusti, vaikka välillä tuntuu hiukan sekavalta. Mitään ruusuilla tanssimista ei rocktyöläisen uramme ole, jatkuvien vastoinkäymisten ohella korva tinnittää ja liskojen yö tarkoittaa tässä tapauksessa hiukan normaaliakin pahempaa. Pesosen tapa kirjoittaa on rikas ja hetkessä kiinni, asioita ei suotta kaunistella ja karuudesta kumpuaa melkoinen elinvoima. Pesosen hahmot eivät ole mitään menestyjiä, mutta päätä hakataan puuhun joka tapauksessa sisukkaasti ja pääsääntöisesti rehellisesti - joskaan ei aina normien mukaan. Lukukokemuksena Kuinka ei voi ajatella on mukaansatempaava ja avaa osuvan kuvan niin rockin ei-niin-valoisasta työläispuolesta kuin suomalaisesta mielestä. Ainakin yhdenlaisen sellaisen.

Teksti: Ilkka Valpasvuo, kansi: Jussi Karjalainen, kuva: Laura Malmivaara