Folkpunkkia! Irkku-mausteella! Suomeksi! Kemistä!

Suomenkieliseen akustiseen punkkiin kantria ja folkia sotkeva Siperian Eastwood lupaa pamahtaa kartalle.

Folk- ja kantri-vaikutteita suomenkieliseen akustiseen punkkiin sekoittelevan Siperian Eastwoodin perustivat vuonna 2010 Kemissä laulaja-kitaristi Teemu Sainio ja rumpali Joni Raappana. Jonin taustasta löytyy ainakin astetta hardcorempi yhtye nimeltä Gosh! Mr. Medor , Teemu taas vaikuttaa punk-yhtye Roistossa. Miten päädyitte yhteen ja miksi juuri tällaisen musiikin pariin? Mistä idea lähti?

Teemu: - Olen aloittanut laulujen kirjoittamisen folktyyliin jo ennen Roiston syntymistä. Aikoinaan vaan jostain syystä lähdettiin sitten räminälinjalle. Itse miellän, että Siperian Eastwood sai alkunsa Kuusamossa erään mökkireissun yhteydessä. Olin tutustunut Joniin jo aikaisemmin, ja oltiin mietitty bändin perustamista. Joni ehdotti sit et aletaan tekemään niitä akustisia juttuja mitä olen Roistoa ennen ja sen ohellakin tehnyt. Niimpä Siperian Eastwoodin ensimmäiset reenit vedettiin kuusamolaisen mökin saunarakennuksessa. Biisejä saatiin aika hyvällä tahdilla soviteltua ja ensimmäisinä reenipaikkoina toimivat yleensä kavereiden piha tai saunamökit. Sitten jossain vaiheessa materiaalia oli kasassa sen verran että lyötiin nauhoituskamat pystyyn ja tekastiin tuo EP (nimenomaan ”tekastiin”).

Joni: - Tykkäilin tosiaan Teemun soolomatskusta paljon ja halusin saaha Medorien rinnalle jotain aivan muunlaista meininkiä tasapainottamaan ja pitämään yllä kiinnostusta soittamiseen. Sekin teki hommasta vielä mielenkiintosta, ku ei tuon tyylistä matskua taija Suomesta pahemmin löytyä. Jos nyt miettii niitä irkkupunkki-vivahteita.

Itselleni tuli eri laulukielestä huolimatta ensimmäisenä ja vahvimmin mieleen Jaakko & Jay sukulaisyhtyeenä. Jonkinlainen konnektiokin kai on kun kerran Jaakko käy laulamassa taustoja Amorilla. Onko sukulaisuus vain kuulijan korvassa vai oletteko "läheisiä"? Onko Siperian Eastwood yhtä helposti liikuteltava paketti kuin J&J?

Teemu: - Jaakko on hyvä ystäväni ja nuorempana ollaan soiteltu samoissa bändeissä, joten kyllä siinä jotakin kytköksiä varmasti on, että musiikeistamme löytyy samanlaisia elementtejä. En usko että ihan niin näppärästi siperianit liikkuu kuin J&J sillä tällä hetkellä reenaamme nelimiehisenä orkesterina ja lisäjoukkoja vielä vaatisi että saadaan banjot, busukit, pillit ja muut mausteet livemeininkiin mukaan.

Miten, iskeekö irkkupunkki? Entäs muut verrokit tai esikuvat?

Teemu: - Iskee! Floggarit ja Dropparit täyttää levyhyllyä.

Joni: - Kyllähän tuo iskee jonkin verran. Viimeaikoina on maistunu Chuck Raganin soolo, Against Me ja mitähän näitä oli. Dylanin Bobi, J. Karjalaisen Lännen-Jukka-meininkiä ja Frank Turneri.

Niin, livemeininki? Voisi kuvitella että tuommoinen rouhea akustinen kantripunk ja vielä suomen kielellä olisi melkoinen livehurmoksen käynnistäjä. Kuinka paljon olette livenä vetäneet? Millainen kokemus on, iskeekö hermoon?

Teemu: - Siperian Eastwood ei ole toistaiseksi tehnyt vielä ensimmäistäkään keikkaan. Trubakeikoillani olen siperiabiisejäkin soitellu ja kyllähän ne toimii. Livesovituksien tekeminen on vielä hieman vaiheessa. Minussa piilee vissiin sen verran perfektionistin vikaa että setin pitää olla todella styge ennen kuin sitä lähdetään yleisölle esittämään. EP:llä on käytetty paljon erilaisia soittimia ja ne olisi hienoa saada livesetteihin mukaan. Vielä joku tovi pysytään kellarissa ja sitten pamahtaa. Pam! =)

Joni: - Yes!

EP:llänne oli kaikkiaan kuusi kappaletta, vaihdellen menevästä räimeestä rauhallisempiin tunnelmointeihin. Kuinka paljon materiaalia teillä on valmiina ja kuinka laaja biisiskaala on? Antaako levytys kuvan yhtyeen linjasta ja sen ääripäistä?

Teemu: - Voin sanoa että materiaalista ei ole pulaa. Kyseinen EP on tavallaan kuin ensimmäinen hengenveto Siperian Eastwoodille. Uutta matskua on lyöty jo demoiksi täyspitkää varten. Ei siitä vielä sen enempää. EP:n tarkoitus on antaa todellakin kuva yhtyeestä ja sen ääripäistä mutta ääripäiden välinen raja täytyy pitää aina häilyvänä.

Millainen prosessi levyn tekeminen oli? Omalla kustannuksella? Helposti virtaamalla vai väkisin vääntämällä? Kaikessa rauhassa vai viime hetken paniikilla?

Teemu: - Äänitykset meni kyllä ehkä jopa liiankin kivuttomasti ja se varmasti näkyy lopputuloksessa. Mutta hauskaa meillä oli ja sekin saattaa kuulijalle välittyä. Mitään paniikkia ei ollut missään vaiheessa. Parissa päivässä saatiin mielestäni oikein hyvä lopputulos aikaiseksi. Kiitos apujoukoille.

Joni: - Mentiin Medorien reenikselle tosiaan biisiraakileiden kanssa joskus lokakuussa 2010. Eipä siinä pahemmin mietitty, että mitä aletaan tekemään, painettiin vaan rec-nappi pohjaan ja rykästiin matskut nauhalle. Laitettiin sitte valmiit raidat miksaukseen ja lopputulos miellytti. Saatiinpa näin luonnollisen kuulosta meininkiä. Pikku virheet ja räkäisyys kuuluu asiaan.

Milloin voidaan odottaa lisää herkkua?

Teemu: - Niin kuin tuossa aikaisemmin mainitsin uusi levy on jo demotettu ja sitä pitäisi alkaa työstämään mahdollisesti syksyllä.

Joni: - Hommia hidastaa vähän nämä muut bänditoiminnat, työt ja välimatka, ku asun Oulussa ja Sainio Kemissä. Harvoin pääsee reenaileen, mutta eiköhä sitä syksyllä tosiaan saaha jo biisit kuntoon.

Millaisia tavoitteita ja teesejä yhtyeellänne on? Mitä haluaisitte saavuttaa ja mihin ette ole valmiita lähtemään?

Teemu: - Tärkein tavoite on saada setti keikkakuntoon ja päästä keikoille. Levysoppari olisi kanssa aivan jees sillä se helpottaisi hieman käytännön järjestelyissä. Tartu mikkiin -ohjelmaan en menisi mistään hinnasta =)

Joni: - Toivottavasti bändin meininki alkaa kunnolla rullaamaan eteenpäin. Harmittavan yleistä nykyään, että monet hyvät bändit jää kellariasteelle junnaamaan. Tärkeää ois saaha palautetta omista tekeleistä, oli se hyvää taikka huonoa sellaista. En lähtis soittamaan cover-bändiin.

Millaista palautetta olette tekemisestänne saaneet?

Teemu: - Aika vähän ollaan vielä oltu esillä joten vaikea sanoa. Ei ainakaan vielä ole kukaan käskenyt painua V*****.

Joni: - Joo kaverit on kyllä kehuskellu, mutta kannatteeko niitä uskoa? Heh.

Näyttelijä-ohjaaja-lännen legenda Clint Eastwood löytyy sekä bändinne nimestä että naamakuvana levyn pinnasta. Mitä tekemistä Clintillä on Siperian kanssa?

Teemu: - Clintin naama symboloi mulle niitä makeita länkkärimelodioita jotka pyssyjen paukkeen lomassa rämisee. Kyllä nuo westernien taustamusatki on omalla tavallaan isoja vaikuttajia mun musiikin tekemisessä. Onhan Clint myös hieno mies. Kyllä sen kuvalla kelpaa levyä koristaa.

- Siperia kuvastakoot vaikka Kemiä… Täällä on aina kylmä. Iltapäivälehtien hellehehkutukset eivät ikinä koske Kemiä!

Haastattelu: Ilkka Valpasvuo, kuvat: myspace.com/siperianeastwood