10.08.2011
Queensr’che siirtyi kiinnostavasta bonusaktista ykkösluokkaan tekemällä progressiivisen metallin suurteoksen.
Bellevue-nimisestä kaupungista, Seattlen läheltä kotoisin oleva Queensr’che kiersi 1980-luvun puolivälin jälkeen muun muassa Ozzy Osbournen, Bon Jovin ja Rattin kanssa. Yhtye oli noussut jo ei-toivotun lämppärin asemasta yleisöä kiinnostavaksi bonusaktiksi, mutta suuri suosio antoi vielä odottaa itseään. Rage for Order -levyn (1986) jälkeisen kiertueen loputtua yhtyeen vokalisti Geoff Tate oli jäänyt hengailemaan Montrealiin, missä mies sai myöhemmin idean, josta alkoi saman tien syntyä suuri ja eeppinen Operation: Mindcrime.
Mies oli kirjoittanut kynä sauhuten, ja kun hän myöhemmin esitteli ideaansa muulle bändille, kohtasi häntä syvä hiljaisuus. Vasta kun toinen pääasiallinen biisinikkari, kitaristi Chris DeGarmo, hyväksyi idean ja innostui siitä, lähtivät pyörät toden teolla pyörimään. Levyn kirjoitusprosessin aikana bändi vakuuttui siitä, että jotain aivan erityistä oli muodostumassa... Ja näin myös oli - bändillä oli käsissään kokonaisuus, josta myöhemmin tulisi vuoden verran listoilla viihtyvä ja platinaa myyvä progressiivisen metallin suurteos.
Tuottajan pallille istahti Peter Collins (tuottanut myös mm. Alice Cooperia), ja miksauksesta vastasivat James "Jimbo" Barton sekä Paul Northfield. Levyn tekoprosessi oli sulava, mutta levy-yhtiöllä oli omat epäilyksensä: Queensr’che ei ollut mikään suuri nimi ja se oli nyt ottanut valtavan askeleen ja riskin Operation: Mindcrimen kaltaisella rock-oopperalla. Albumin julkaisun jälkeen Queensr’che lähti kiertämään Def Leppardin ja Metallican kanssa, mutta Operation: Mindcrimen myyntiluvut olivat vaatimattomat levy myi vain hieman enemmän kuin edeltäjänsä Rage for Order.
Bändi oli jo vähällä joutua väkisin kirjoittamaan uutta levyä, mutta MTV:n tarjotessa mahdollisuutta videon pyörittämiseen, sai Queensr’che lisäaikaa. Tämän seurauksena syntyi Eyes of a Stranger -video, joka muutti suunnan täydellisesti. Yhtäkkiä bändin musiikkia kuuli ja kuunteli monen monta uutta korvaparia, ja Operation: Mindcrime tuli ajan kanssa myymään nelisen miljoonaa kopiota.
Operation: Mindcrime on ns. konseptialbumi, jossa kappaleista muodostuu yksi tarina. Samaa ideaa on käyttänyt jokunen muukin yhtye, mutta täydellisyyttä hipovia mestariteoksia syntyy kuitenkin aika harvoin.
Tarina kerrotaan sen päähenkilön, Nikkin, näkökulmasta. Nikki on heroiiniaddikti, joka ajautuu mukaan vallankumoukselliseen liikkeeseen, jota johtaa Dr. X. X:llä on suunnitelma nimeltä Operation: Mindcrime, johon hän värvää avukseen Nikkin. X käyttää hyväkseen Nikkin huumeriippuvuutta ja aivopesee tämän toimimaan palkkamurhaajana, päästäkseen eroon päättäjistä ja noustakseen itse valtaan. Myöhemmin tarinaan liittyy myös Sister Mary, joka on entinen prostituoitu, ja kuvio käy entistä monimutkaisemmaksi ja vaarallisemmaksi...
Levy alkaa introlla I Remember Now, jonka tapahtumapaikaksi ymmärtää oikopäätä sairaalan. TV on auki ja uutisissa kerrotaan viimeaikaisista poliittisista murhista.
"I remember now / I remember how it started / I can't remember yesterday / I just remember doing what they told me, told me, told me..."
Tästä käynnistyy kertomus, joka ei ole aivan kevyimmästä päästä, mutta joka tarjoaa vaiherikkaan juonen ja keskenään hyvinkin erilaisia tunnelmia. Tätä tarinaa kerrotaan nerokkailla sävellyksillä, upeilla melodioilla, aidon tuntuisilla lyriikoilla, ja suorastaan poikkeuksellisella tulkinnalla.
Instrumentaalisen Anarchy-X:n jälkeen siirrytään suoraan Revolution Callingin pariin. Raita potkaisee homman kunnolla käyntiin ja tarinaa edetään edelleen albumin nimikappaleen sekä energisen Speakin tahdissa. Jokainen kappale on kuin yksi luku tässä kiehtovassa tarinassa. Tämän vuoksi onkin makukysymys, tahtooko biisejä lähteä ruotimaan erikseen ja laittamaan paremmuusjärjestykseen - kertomus on yhtä kuin osiensa summa. Kokonaisuuden ehkä haastavin osa on yli kymmenen ja puolen minuutin mittainen Suite Sister Mary - toisesta päästä taas löytyy esimerkiksi hittiputki Breaking the Silence - I Don't Believe in Love.
Ajan saatossa olen huomannut, ettei nuori polvi tunne kovinkaan hyvin Queensr’chen tuotantoa. Jos nyt koko julkaisujen kavalkadia ei voikaan nimittää klassikoksi millään mittarilla, on Operation: Mindcrime sitä melkeinpä kaikilla mahdollisilla esimerkiksi Fates Warning -yhtyeen musiikista vaikutteita saanut viisikko muutti tällä pitkäsoitollaan progressiivisen metallin aseman musiikkikartalla, ja on varmasti vaikuttanut edelleen tuleviin tämän musiikkityylin harrastajiin.
Operation: Mindcrime on, ei vain tekijöidensä paras tuotos, vaan myös todellinen klassikko ja heviyhteisön arvostama levy. Olisi suotavaa, että aina uudet sukupolvet löytäisivät tämän levyn levyn, josta jokainen ikään katsomatta voi löytää jotain. Tarina kokonaisuudessaan ei kenties kaikista nuorimmille aukea, mutta uskoisin ainakin levyn helpoimmin lähestyttävien biisien jo yksistään kantavan aika pitkälle... Revolution Calling, Speak, The Needle Lies, Breaking the Silence, sekä I Don't Believe in Love koukuttavat helposti jo pelkästään musiikillisen puolensa ansiosta. Näistä viimeksi mainittu on varmasti yksi Queensr’chen tunnetuimmista kappaleista, ja oli vuonna 1990 myös Grammy-ehdokkaana "Best Metal Performance" -sarjassa.
Ja jos Tate onkin saanut ansaittua tunnustusta vokalistina (mies omaa neljän oktaavin äänialan), ovat bändin soittajat vahvasti aliarvostettuja. Michael Wilton ja DeGarmo luovat kitaroillaan taidokkaasti vaihtelevia äänimaisemia, soittaen saumattomasti yhteen. Erityisesti täytyy mainita myös Eddie Jacksonin bassotyöskentely; Operation: Mindcrimea kuunnellessa ei voi kuin ihastella Jacksonin bassokuvioita ja -soundeja. Bassottelu pääsee vahvasti esiin, eikä esimerkiksi albumin nimikkokappaleen bassokiemuroita voi olla huomaamatta. Rumpali Scott Rockenfield täydentää rytmiryhmän, joten jokaiselta tontilta löytyy lahjakas muusikko ja rautainen instrumenttinsa osaaja.
Kliseisesti voisi todeta, että Operation: Mindcrimen pitäisi löytyä jokaisen itseään kunnioittavan rock-/hevidiggarin levyhyllystä. Innokkaimmille löytyy levyn lisäksi myös Operation: Livecrime -DVD, jossa bändi esittää albumin kokonaisuudessaan, sekä albumin erikoispainos, jolla on albumin lisäksi livelevy ja Video: Mindcrime -DVD. Kyseinen pätkä on sekin aika legendaarinen (ainakin allekirjoittanut tuijotti sitä ahkerasti jo pikkutyttönä ja se on siksi nostalgista kamaa), ja tarjoaa videomateriaalia kahdeksalle albumin raidalle plus joitain ekstroja, esimerkiksi Operation: Mindcrimen TV-mainoksen.
Astu siis mukaan tähän erikoiseen maailmaan, jossa matkataan huumeriippuvuuden kautta veritekoihin ja muihin asioihin, jotka ajavat lopulta hulluksi...
Tätä tarinaa ei olisi voinut kehitellä aivan kuka tahansa.
Revolution calling!
Teksti: Marja Matikainen
Kuvat: Queensryche
