18.05.2012
Vastavirta / Tampere
Vastavirta ei ole mikään kantrin mekka, mutta Tom Russellin illalle se oli täydellinen paikka.
"Huomaa että on rokkiklubilla kun kaiuttimessa on reikä. Edellinen esiintyjä varmaan ampui siihen lavalla. Mutta ei tämä vielä mitään, näkisittepä pukuhuoneen! Näyttää kuin Lou Reed olisi vetänyt siellä yliannostuksen. Ja seinällä on niin monen paskabändin nimet niin moneen kertaan ettei omani edes mahdu sinne!" Vastavirta-klubi ei totisesti ole mikään kantrin tai roots-musiikin mekka, eikä Tom Russell in (s. 1950) kaltaisen lauluntekijämestarin pitäisi sellaisia koluta, mutta sille illalle se oli juuri oikea ja täydellinen paikka.
Lakonisen hyväntuulinen ja muuallakin kuin lauluissaan tarinoita kertova jenkkipappa kiersi tällä kertaa Thad Beckmanin kanssa. Maestron turinoinnin ja stand upin välissä kitaristiduo ehti myös heittää kaksi noin kahdeksan biisin settiä ja neljän esityksen komean encoren. Odotusten mukaisesti kirkkaimmassa valokeilassa oli tuorein albumi Mesabi, mutta myös sitä edeltänyt Blood And Candle Smoke sai muutaman esityksen. Levyn helmet Nina Simone ja East of Woodstock, West of Viet Nam tosin jäivät soittamatta.
Sitä vastoin Pispalan loppukevään illassa kuultiin vanhojakin lauluja, joista esimerkiksi Blue Wing tunnelmoi kauniisti. Allekirjoittanut liittyy kuitenkin siihen joukkoon, jonka mielestä Russell on puhjennut kukkaan juuri 2000-luvulla. Hän itse pitää kahta uusinta albumiaan uransa parhaina, ja ainakin Mesabin kohdalla on helppo olla samaa mieltä – vielä kun livenä tempoja oli nopeutettu, albumeja vaivaava löysä rumpalointi ei vaivannut ja tulkinta oli huomattavasti vereslihaisempaa.
Paras esimerkki liveversion huomattavasta petraamisesta oli komeasti yleisöä laulattanut Mississippi River Runnin’ Backwards, joka oli yksi illan komeimmista esityksistä. Peter Panin ääninäyttelijän Bobby Driscollin surullisen tarinan kerrannut Farewell Never Never Land puolestaan hiljensi ja sykähdytti perjantain juhlakansaa. Rempseiden rallien ehdotonta kärkeä oli näillä leveysasteilla tuntemattomasta pallopelistä kertova Jai Alai.
Jos Russellin albumit ovat ylipituudessaan välillä turhankin raskaita, livenä sama ongelma ei vaivaa. Mies otti kontaktia yleisöön, tiedusteli Dannysta ja heitti yleisöstä kuuluneen ”You don’t wanna know!” -kommentin perusteella omia johtopäätöksiään. Russellista puhuttaessa on mahdoton ohittaa Bob Dylania, joka oli paitsi coveroitavana myös imitaation kohteena miehen välitarinoissa. Nyt tiedämme miltä Dylan kuulostaisi gps-laitteen äänenä. ”How does it feel, to be on your own? With no direction home?”
Teksti: Heikki Väliniemi
Kuva: tomrussell.com
