Ice-T & Douglas Century: Ice-T – Gangstan tie Hollywoodin kultasormeksi

Ensimmäisen gangstaräppärin elämäkerta osoittaa, ettei hyvistä aineksista saa aina hyvää kirjaa.

Suom. Elina Koskelin
Like

Ice-T:n elämä on kuin amerikkalaisesta unelmasta kertovasta elokuvasta. Tracy Marrow syntyi vuonna 1958 keskiluokkaiseen newjerseyläisperheeseen. Turvalliset lapsuusvuodet loppuivat traumaattisesti, kun äiti ja isä kuolivat parin vuoden sisällä. Teinivuosien kynnyksellä orpopoika lähetettiin Los Angelesiin tätinsä hoteisiin. Katu opetti, pakostakin, sillä jengilinjojen rajalla sijaitsevassa Crenshaw´n high schoolissa Marrow oppi asfalttiviidakon selviytymistaitoja - henki saattoi riippua siitä, millaisiin väreihin verhoutuu tai keitä tuntee - muttei koskaan kuulunut virallisesti mihinkään jengiin.

Alkoholistitädin kotoa varhain omaan kämppään muuttaneella Marrow´lla ei ollut suuria tulevaisuudensuunnitelmia. Viina ja huumeet eivät houkuttaneet, oman käden alennukset ja tytöt kylläkin. Tultuaan isäksi Marrow liittyi muutamaksi vuodeksi jalkaväkeen, jossa tutustui lähemmin parittajien maailmaan. Aihepiiri oli kiehtonut jo aiemminkin. Lempinimi Ice tuli Iceberg Slim -nimiseltä parittajalta, jonka kirjaa Marrow tapasi siteerata pyöriessään jengien liepeillä. Armeijasta lähdettyään Marrow elätti itsensä, varsin leveästi vieläpä, rikoksilla, kunnes hiphop vei mukanaan... Ja niin edelleen.

Kuten usein muusikoiden elämäkerroissa ja yhtyehistoriikeissa, myös Ice-T:n tarinassa kaikki vain tapahtuu. Räppäreiltä ei tietenkään vaadita samaa suhteellisuudentajua kuin meiltä muilta, mutta melko helpoilta Ice-T saa urasiirrot tuntumaan. Pikkurikollisesta siirrytään isommaksi tekijäksi, bileräppäristä gangstaräppäriksi, muusikosta näyttelijäksi, näyttelijästä tuottajaksi – kaikki sujuu. Tai kuten Ice itse sanoo: "Olen loistava siinä mitä teen. Olen mahtava esiintyjä. Olen hyvä takomaan rahaa." Kaikki tämä tekee lukemisesta tympeää. Tarinat jengeistä ja ryöstökeikoista ovat kieltämättä hauskoja, itse asiassa kirjan parasta antia, mutta yleensä olo on kuin Ice yrittäisi selittää aivokääpiöille Nike -sloganin käytännön sovellutuksia. Senkus teette sen!

Ei tietenkään sovi kiistää Ice-T:n ansioita muusikkona. Vuonna 1986 ilmestyneen Dog´n the Wax -esikoissinglen kääntöpuolelle piilotettu 6 in the Mornin´ menestyi heti ilmestyttyään päälliposken raitaa paremmin. Roland TR-808 -rumpukoneella luodun minimaalisen taustan päälle kerrottu katutarina oli 1980-luvun puolivälissä jotain uutta. Schoolly D:n tyyliä ihaillut Marrow jalosti philadelphialaisen hardcore-kerrontaa losilaiselle yleisölle. Tuloksena oli, ei lainkaan vaatimattomasti, gangsta rapin peruskivi.

Muusikkoelämäkerraksi Gangstan tie... sisältää musiikkia verrattain vähän. 6 in the Mornin´ käsitellään tyhjentävästi, samoin sivuja uhrataan oikeutetusti Body Countin Cop Killerille ja sen aiheuttamille seurauksille. Pitkäsoitot jäävät Rhyme Pays -debyyttiä (1987) lukuun ottamatta vain viitteiksi. Jopa niinkin merkittävä gangsta rap -albumi kuin O. G. Original Gangster (1991) ohitetaan lähes tyystin.

Suhteellisen/suhteettoman suuren tilan kirjasta haukkaa Ice-T:n elokuva- ja TV-ura. Selvästikin kyseessä on artistille itselleen tärkeä aihe, mutta meille muille auttamattoman tylsää luettavaa. Amatööri TV- ja leffapiireissä ei saa irti juuri mitään kertoillessaan Hollywoodin toimintatavoista ja . Myös selostuksia Ice:n perhesuhteista olisi voinut karsia huoletta. Miehen naismakua muuten kuvannee parhaiten seuraava kiteytys: "Yksi vakigimma on kymmenen upean huoran veroinen.". Tällaisen viisauden ääressä on sanaton.

Ronskista kielenkäytöstä huolimatta koko teosta tuntuu vaivaavan tietynlainen laimeus. Kuten sanottu, Ice-T:n elämä on täynnä elokuvamaisia sattumuksia, ja aineksista olisi varmasti saanut mukaansatempaavan kirjan. Nyt lukeminen tuntuu parhaimmillaankin välttävältä ajanvietteeltä ja pahimmillaan väkisin syötetyn vehnäsen nielemiseltä, ei vähiten kirjoittajan/kirjoittajien setämäisen asenteen vuoksi. Jopa selostaessaan parittamisen taitoa on Ice-T:n asenne viileän ylenkatsova. Lahjomattomin tuomio seuraakin pari päivää lukemisen jälkeen: kirjasta ei jää juuri minkäänlaisia muistijälkiä.

Kaiken kruunuksi Ice-T on kerännyt kirjan loppuun joukon itsensä ja vaimonsa Cocon keksimiä aforismeja, joista tavallisella ällillä varustettu ihminen ei saa irti muuta kuin muutamat hymähdykset (nekin vääristä syistä). Esimerkit puhunevat puolestaan:

"Jossain vaiheessa katurikollisen on pakko siirtyä laillisiin hommiin. Jos ei tee niin, vankila tai kuolema korjaa varmasti."

"Hidastettu liike on parempi kuin ei liikettä lainkaan, ja matala profiili on parempi kuin ei profiilia."

"Kun joku ansaitsee rahaa, monet persaukiset alkavat puhua hänestä paskaa, koska heillä ei ole muutakaan."

"Puhuttele kyttiä aina ´konstaapeliksi´. Kunnioitus on heille tärkeää. Jos osoitat kunnioitusta, saatat päästä livahtamaan."

"Miehet haluavat kolme naista: 1) friikin bile-eläimen 2) bisnesnaisen/rahantuojan 3) vaimon/äidin. Joko löydämme yhden, joka on kaikkea kolmea... Tai hankimme kolme erillistä."

"On ajanhukkaa vakuutella ihmisille, kuinka upea on. Jos se on totta, se kyllä näkyy."

Teksti: Tuomas Tiainen, kuva: Wikimedia Commons