Äijälä & Nova: Häxan

Ruotsalais-tanskalainen noituuden historiaa käsitellyt mykkäelokuvaklassikko Häxan sai ensi-iltansa vuonna 1922. Tuon jälkeen maailma on tietysti muuttunut melkoisesti, joten emme voi tietää minkälaisen ääniraidan ohjaaja Benjamin Christensen olisi alkujaan teokselleen halunnut. Noitavainot olivat oman aikansa ilmentymä, massapsykoosin tehdessä ihmismassoista aivottomia hysteerikkojoukkoja. Veli-Matti O Äijälä on nyt tarttunut aiheeseen ja lopputulemaa voi pitää ainakin persoonallisena.

Svart Records

Äijälän luoma teos kuultiin ensi kertaan Iin kunnantalon lavalla vuonna 2018, kun moneen taipuva muusikko ja taiteilija antoi elektronisten laitteidensa ja muokattujen äänien päästää modernin noituuden voimat irti. Svart Recordsin julkaisema albumi on koostettu pääosin kauhuelokuvafestivaali Iik!:in näytöksen harjoituksista.

Lopputulokselle antaa viimeisen silauksen jälkikäteen lisätyt Lubena Novan kolmen oktaavin äänialla laulamat runot, kuten Witches. Brew. Siinähän sitä on noituutta ja noitamaisuutta ainakin kylliksi. Mainittakoon tässä yhteydessä vielä sekin, että idea elokuvan ääniraidan luomiseen kumpusi aikoinaan Radiopuhelimet-yhtyeen laulaja Jyrki Mäeltä jo vuosia aiemmin.

Äijälän luoma ääniraita ja Novan vaihtelevasti kiljumat, laulamat ja kuiskaamat runot muodostavat yhdessä kieltämättä äänikudoksen, jota ei pääse syyttämään ainakaan tarpeettomasta keveydestä tai rakenteellisesta heppoisuudesta. Nyt ollaan kiistatta taiteen äärellä, mutta Äijälä ei silti anna negatiivisuuden ja/tai musiikillisen yksisilmäisyyden sokaista itseään.

Etenkin jos em. elokuva on tuntematon, voi äänten virta vaikuttaa vieraalta ja luotaantyöntävältä, etenkin jos elektroninen avantgarde aiheuttaa allergisia oireita. Itse olen nähnyt Häxanista vain joitain osia, mutta koska Äijälän muutkin elektroniset seikkailut ovat miellyttäneet, en koe ääniraitaa millään tavoin vääristyneenä tai epäonnistuneena. Kyse on kuitenkin vain yhdestä tulkinnasta, eikä mistään uuden paavin valitsemisesta.

Yksi kulma teokseen on myös siinä, että noitavainot aikoinaan mahdollistanut joukon typeryys ei ole kadonnut minnekään. Voimme patsastella upeilla teknologisilla saavutuksillamme, mutta tarvitaan vain yksi pieni trollitehdas, ripaus some-kohua ja muutama perätön valhe, ja taas ihmisiä viedään kuin pässejä – tai vuohia – narussa.

Mika Roth