Smack – kotimaisen katurockin klassikkoyhtye

Vuonna 1982 Helsingin Lepakkoluolassa perustettu Smack säilyy kotimaisen katurockin keskeisimpänä edustajana. Yhtyeen soundiin vaikuttivat ensisijaisesti yhdysvaltalaiset esipunkyhtyeet The Stooges, MC 5 ja New York Dolls sekä classic rockista etenkin lyriikoiden osalta The Doors.

Smackin esikoissingle Criminal/Little Cunt työstettiin kokoonpanolla, jonka muodostivat Ilari "Claude" Peltola (laulu), Mika "Manchuria" Mantere ja Kari "Kartsa" Marjanen (kitarat), Simo "Cheri" Martin (basso) sekä Juki Marjala (rummut). Viimeksi mainitun paikan tuli pian ottamaan Kimmo "Kinde" Leskinen.

Alkuvuodesta 1984 Smack soitti Hanoi Rocksin Suomen-kiertueen kakkosbändinä. Yhtyeen samaisena vuonna ilmestynyt esikoisalbumi Smack on You on eräs upeimmista ja raaimmista koskaan ilmestyneistä kotimaisista englanninkielisistä rockalbumeista. Criminalin uuden version lisäksi pitkäsoiton ydintuotantoon lukeutuvat sen avaava hikinen krapulakuvaus Good Morning Headache, upean riffin varaan rakentuva Run Rabbit Run, albumin kappaleista ainoana balladimaisempaa tuotantoa edustava Completely Alone, seesteisestä alustaan esimerkilliseksi street rock-palaksi kasvava Cemetery Walls sekä albumin rankimpaan antiin lukeutuva Some Fun.

Kakkoskitaristi Kartsa ehti vaihtua aikaisemmin esimerkiksi Fast Beethovensissa ja Lama-yhtyeessä bassotelleeseen Harri Jänttiin, alias Rane Raitsikkaan ennen kuin Smackin kakkosalbumi, Smack on Youta nyanssikkaampi ja vuosi mainitun pitkäsoiton jälkeen ilmestynyt Rattlesnake Bite näki päivänvalon.

Mainittu albumi sisältää muun muassa Smackin harvalukuisen balladiosaston kenties keskeisintä tuotantoa edustavan upean kaunokin Somewhere Out of the Day ja pitkäsoiton muista huippuhetkistä mainittakoon teemansa veroisen uhkaava Nearby the Hanging Tree, tummasävyisyydessään sielukkuutensa upeasti tavoittavat Roses Have Faded ja Shade of the Blade sekä coverina The Monkeesin versiona ensisijaisesti muistettu ja Paul Revere and the Raidersin ohjelmistosta alun perin löytyvä Steppin Stone.

Lainabiiseistä puheen ollen kesän 1986 aikana hitiksi muodostui Smackin onnistunut näkemys The Rolling Stonesin vuoden 1966 tuotantoa alun perin edustavasta suurhitistä Paint It Black. Kyseinen maxisingle jäi Cheri Martinin joustenlauluksi Smackin riveissä ja sen muita kappaleita ovat yhtyeen oman tuotannon liki pitäen terävimpään kärkeen sijoittuvat Black Bird ja (I Think I'm) Gonna Buy This Town, joista viimeksi mainittu on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle etenkin, kun katurockin saralla kyseessä on liki pitäen klassikkokappale. Cherin paikan Smackissä ottaneen Jimi Seron varhaisempiin yhtyeisiin olivat lukeutuneet Pelle Miljoonan Miljoonaliiga sekä Sound Storm Shock.

Syksyllä 1986 ilmestyi Smackin Tavastialla ja Husulassa nauhoitettu konserttitaltiointi Live Desire. Kyseisen albumin biisikattaus oli laaja ja varsin onnistunut. Mukana oli nimittäin myös harvinaisempia, alun perin singleformaatissa ilmestyneitä biisejä, kuten Walking on the Wire ja covereina Iggy and the Stoogesin Search and Destroy sekä The Doorsin Maggie McGill.

Vuoden 1986 joulukuussa Smack nauhoitti Lontoossa kolmannen studioalbuminsa Salvation. Muun muassa singlemenestyksen Look Around sisältäneestä ja seuraavan vuoden kevättalvella ilmestyneestä pitkäsoitosta muodostui Smackin uran suosituin ja sen tiimoilta tehtiin iso kiertue kotimaassa. Kokonaisuutena Salvation on varsin vahva albumi, jonka muista huippuhetkistä mainittakoon albumin eräänlaisesta nimikappaleesta käyvä, puhutteleva The Only Salvation, rytmiikaltaan varsin kiehtovasti toteutettu Set My Love on You, synkimpiä tuntoja esiin tuovat Johnny the Pusher ja päätösraita Wilderness sekä niiden vastapainoksi todellinen balladikaunokki Trust on You.



Kesän 1987 aikana Smack teki kiertueen Yhdysvalloissa. Tuon jälkeen yhtyeestä kuultiin toden teolla vasta syksyllä 1988, jolloin Smack palasi onnistuneella neljännellä studioalbumillaan Radical. Mainittu pitkäsoitto sisältää useita yhtyeen tuotannon keskeisimpiin lukeutuvia kappaleita, kuten avausraita Set Me Free, nyanssikas Little Sister, ärhäkät I Want Somebody ja Mad About You, upea slovarikappale You're Really All I Have sekä singleformaatissa ilmestynyt Mad Animal Shuffle. Viimeksi mainitun B-puolella ilmestyi pitkäsoitolta löytymätön helmi Wizard of Your Mind.

Vuoden 1989 puolella Claude, Manchuria ja Rane muuttivat Yhdysvaltoihin, mutta Kindestä ja Jimi Serosta koostunut Smackin rytmiryhmä jäi Suomeen. Loppuaikojen Smackin rumpalina vaikutti Repa Rantsila ja bassoa yhtyeessä soitti muun muassa Sami Yaffa salanimellä Ulan Bator. Claude palasi Suomeen ja perusti Fishfaces-yhtyeen. Sielukas solisti menehtyi synnynnäiseen sydänvikaan 22. syyskuuta 1996 ainoastaan 30 vuoden ikäisenä, mutta Smack säilyy klassikkona, joka on jättänyt lähtemättömän vaikutuksensa maamme rockhistoriaan.

Vuonna 2007 Smackiltä julkaistiin laadukas tupla-CD In Your Face 1982-1990. Sen ensimmäinen levy kuorii kermat päältä yhtyeen studiolevytyksistä ja jälkimmäisellä levylle sisältyy 24 aikaisemmin julkaisematonta livebiisiä 80-luvun loppupuolelta. Vaikka ne jättävät äänitysteknisesti toivomisen varaa, on kyseisten nauhoitusten historiallinen arvo vertaansa vailla ja niiden biisistöön sisältyy Smackin oman tuotannon lisäksi brittirockin klassikoihin lukeutuvan Free-yhtyeen ydintuotantoon lukeutuva Wishing Well. Smackin diggareihin on lukeutunut muun muassa Guns N' Rosesin jäsenistöä ja Nirvana on soittanut Smackin repertuaarista coverina biisiä Run Rabbit Run.

Joensuussa vaikutti 2000-luvun lopussa Smackiä coverina soittanut yhtye Rattlesnake Bite, jonka muodostivat solisti Janne "Hakki" Martikainen, kitaristit Janne Suhonen ja Pertti Feller, basisti Mika "Läde" Karjalainen ja rumpali Anssi "Ronski" Rosenius. Yhtyeen jäsenistä Martikainen ja Karjalainen kuuluivat vuosien 1987 ja 1991 välillä eri lineupeissa vaikuttaneeseen Joensuun omaan katurockyhtyeeseen, alkuvuodesta 1990 omakustannesinglen City Girl / Killing Days julkaisseeseen Salvadoriin.

Pertti Pulkkanen