Kotiteollisuus

Kotiteollisuus saapui Hyvinkään Klubille päättäämään lähemmäs 30 keikan mittaista kiertuettaan, joka starttasi syyskuun lopulla Espoosta, ja on sen jälkeen risteillyt pitkin ja poikin kotomaatamme. Vaikka ryhmä on ollut tien päällä jo puolitoista kuukautta ei uupumuksesta näkynyt merkkiäkään kolmikon astellessa keskiyön hetken lähestyessä Klubin pienehkölle estradille. Pitkin iltaa hitaasti paikalle valunut yleisö riehaantui aivan täysin taustanauhan lähtiessä pyörimään, ja kun trio sai raivattua tiensä lavalle alkoi Kotiteollisuuden voimaa uhkuva messu.

Alkupuolella äänet tuntuivat olevan hieman hakusessa etenkin laulun puolella. Kun toisena soinut Veri Valuu Maahan starttasi olivat äänien tasot vielä säädössä, mutta seuraavana runtatun Valtakunta –revityksen alkuun mennessä olivat ääniongelmat suurelta osin historiaa. Juhlaväki riehaantui alati lisää, ja etenkin lavan edessä meno muuttui melko tylyksi. Uuden Helvetistä Itään levyn Kuningas Mammona sai käsiä yhä enemmän ilmaan, kansan osoittaessa hallitsevansa rallin sanat kiitettävästi. Viimein laulaja Hynysen oli pakko pyytää eturivien yleisöä astumaan muutaman askeleen taaksepäin kun päälekkäin lavan edustan sivuille nostetut kaiuttimetkin kaatuivat ainakin kolmannen kerran musiikin voimasta hullaantuneen väen velloessa edestakaisin. Pyyntö ei kuitenkaan saavuttanut kovinkaan pitkäaikasta tulosta ja kun Minä Olen heitettiin hetken päästä peliin yleisö meni taas aivan pähkinöiksi.

Koska kyseessä oli siis kiertueen päätös perinteet velvoittivat pieneen kujeiluun. Kun Hynynen kertoi miksauksen olevan päin v***ua, feidasi äänimies nopeasti laulajalta volumet nollille. Valomies päätti puolestaan pistää koko lavan hetkeksi täysin pimeäksi, ja luksit lähtivät nousuun vasta kun lavalta pyydettiin lisäämään valoa koska, ”Eihän täällä perkele näe mitään”. Tämän jälkeen spiikattiin "seuraava progebiisi”, joka osoittautui uusimman pitkäsoiton pisimmäksi kappaleeksi Tuonen Joutsen. Tokihan biisi on yli kuusiminuuttinen ja rytmitykseltään melko epä-Kotiteollisuusmainen, mutta että progea... Kappaleen lopussa lava kylpi sinisessä valossa junttauksen jatkuessa ja jatkuessa – tämä oli yksi keikan upeimmista hetkistä ainakin allekirjoittaneelle. Ja jotta homma ei menisi täysin otsanrypistelyksi saatiin pian tämän jälkeen todistaa lyhyt vetäisy Kuurankukkaa, kyllä vaan, juuri sitä Kuurankukkaa. Suurimmat suosionosoitukset ja yhteislaulut yleisöstä piiskasi ainakin minusta hieman yllättäen Helvetistä Itään joka yhdessä Raudanlujat synkistelyn kanssa sulki varsinaisen setin.

Koska lavalta pääsi pois vain yleisön lävitse muodostui encore hieman erikoisesti. Bändi ilmoitti setin päättyvän ja kun pakolliset taputukset alkoivat totesi Hynynen heti perään että, ”Ei tartte taputtaa, kyllä myö soitetaan vielä”. Ja totta tosiaan sitä sapiskaa saatiinkin vielä, ja kunnolla. Kuolleen Kukan Nimi –levyn iso hitti Rakastaa/Ei Rakasta muutti lavan edustan jälleen lihamyllyksi, ja vaikka Yö Päivää Keinuttaa hetkellisesti laski kiihkoa täytti Vuonna Yksi Ja Kaksi ilman jälleen yhteislaululla ja huitovilla käsillä. Näissä äärimmäisen riehakkaissa tunnelmissa keikka viimein loppui, ja miltei koko matkan Hyvinkäältä Helsinkiin mietin noin kahta asiaa: Mikä hemmetin kappale se viimeiseksi soitettu oli, ja koskakohan seuraava Kotiteollisuuden keikka taas onkaan?

Mika Roth