22.01.2004
Carling Academy 2/Liverpool/UK
Carling Academyn torstai-illassa oli tarjolla kaunista kitara-poppailua Coldplayn ja Radioheadin hengessä. Pikkuhiljaa muutaman sadan hengen porukka täytti klubin pienemmän salin ja rauhallinen odottava fiilis nousi hetki hetkeltä.
Manchesterilainen Pioneers aloitti tunteikkaalla poppailulla. Jengiä kerääntyi lavan edustalle mukavasti, mutta meininki ei noussut kovin railakkaaksi. Musiikin mollivoittoisuus ei juuri auttanut riehaantumaan, muttei se vienyt pois keikan kauneutta. Jälleen huomasi miten paljon Englannissa on loistavia bändejä, joista ei koskaan ole kuullutkaan. Pioneersin laulajan Phil Ziedlerin ääni oli mitä upein eikä muussakaan musisoinnissa ollut mitään vikaa. Erittäin suositeltava tuttavuus herkkiin ja tunnelmallisiin hetkiin, tai talvimasennuksen jatkeeksi...
Illan toinen lämmittelija Thirteen Senses jatkoi samoissa tunnelmissa, kuin edellinen. Musiikista sekä laulajasta tuli mieleen Starsailor, mutta omaperäisyyttä olisi kaivannut niin biiseihin kuin esiintymiseenkin. Vieläkin passiivisempi lavameininki viisikolta ei sekään saanut porukkaa jamittelemaan vaikka kiinnostusta bändiä kohtaan riittikin. Koskettimet soivat vahvasti, mutta silti jotain puuttui täydellisestä hurmioitumisesta.
Sitä hurmioitumisen odottamista ei kauaa tarvinnut odottaa. Ensimmäinen Longviewn biisi When You Sleep ei aivan täysin vakuuttanut laulajan kadoksissa olleen äänen takia, mutta hetken päästä ei voinut kuin suu ja korvat auki ihmetellä henkeä joka klubin valtasi. Koko yleisö lauloi yhteen ääneen Can’t Explainiä!
Keikka muutti suuntaansa heti, kun yhteenkuuluvuus löytyi. Välillä herkisteltiin akustisen kitaran kanssa, välillä koskettimien tahdissa, välillä rockattiin enemmän. Liverpoolilaiset antoivat parastaan useamman kerran, eikä enää jäänyt pienintäkään epäilystä, etteikö musiikkikaupungin jengi tuntisi tätä uutta kitararock-suuruutta. Manchesterilainen Longview sytytti huomattavasti enemmän livenä kuin viime vuonna ilmestyneellä debyytti-albumillaan Mercuryllä, vaikka sekin loistaa tunnelmallaan. Mahtava meininki jatkui tunnin perussetin ajan, eikä jäänyt siihen. Muutaman encoren jälkeen jengi tuntui tyytyväiseltä kauniiseen iltaan ja antoi Longviewn ja kumppaneiden jatkaa matkaa seuraavaan keikkakaupunkiin.
Illasta jäi mieleen usko musiikkiin, usko ihmisiin, usko tunteisiin. Mistä nämä harmoniset, elämän pieniin kauniisiin hetkiin tarttuvat sävelet, sanat ja tunnelmat nousevat? Musiikilla ja erityisesti livemusiikilla on niin suuri voima, että se antaa uskoa ja toivoa kevään lähestymisestä. Onneksi Englannin keikkatalvessa on luvassa niin paljon hyvää, ettei festarikesän odottaminen käy kovin pitkäksi; muun muassa Placebon, Black Rebel Motorcycle Clubin, Fun Lovin Criminalsin ja monien pienempien kiinnostavuuksien seurassa.
Nelli Korpi
