14.08.2004
Kaapelitehdas/Helsinki
Lauantaina Koneisto aloitti kansan viihdyttämisen jo kahden aikaan iltapäivällä, mutta ensimmäinen keikkakohde osui perjantain tapaan ilta kuuteen. The Soul Investigators oli jo aloittanut Rantalavalla, kun raahauduimme loistavasti sijoitetulle nurtsialueelle meren rantaan, tuulen suojaan ja auringon paisteeseen. Bändin peruskokoonpanoon kuului 10 muusikkoa, joista torvet ja saksofonit iskivät jälleen voimakkaimmin. Roots Cultivationista ja useasta muustakin reggaepumpusta tunnetut puhaltajat loivat vaikuttavia sooloja, joiden tahtiin olisi voinut uppoutua pidemmäksikin aikaa. Puolet keikasta vokaaleissa räppäsivät Tuomio & Kone, jonka esitys ei juuri vakuuttanut. Bändi olisi itsellään ollut parempi luomaan soundia kuin päälle epärytmisesti suomi-räppiä heittänyt kolmikko. Toisen puoliskon tunnin setistä saivat sooloilla Ceebrolisticsistä tutut Serkkupojat. Peittäviin maastopukuihin sonnustautunut kaksikko sulautui musiikin pehmeyteen edellisiä huomattavasti paremmin ja vakuutti myös kokeneemmalla esiintymisellään. Mukavan chillaileva alku festivaalin toiselle päivälle.
...And The Lefthanded ei sytyttänyt jengiä heti keikan alussa Kilroy Main Arenalla ilta yhdeksän aikaan. Pikkuhiljaa syvenevä elektrofunk, kolme häröä hemmoa lavalla ja makeat leffat pyöreällä taustakankaalle tekivät tehtävänsä ja yleisö sai pikku hiljaa liikettä lantioihinsa. Porukkaa oli koko illan ajan valunut paikalle huomattavasti edellistä päivää runsaammin, joten loppuvaiheen vislaukset ja ablodit kuulostivatkin jo siltä miltä piti. Etenkin lopun huutomyrsky vakuutti And The Lefthandedin paikasta festivaalin päälavalla. Tässä oli pieni lämmittelybailaus ennen yhtä kesän kohokohtaa.
Ennen kuin The Streets saapui samaiselle pääareenalle oli aikaa katsastaa lukuisia bilehuoneita, joissa ei kovin montaa minuuttia kerrallaan viihtynyt. Kuumuus, huono ilma ja tärykalvoja lyttyyn takova musiikki eivät ilmeisesti haitanneet kovin montaa muuta kuudesta tuhannesta Koneisto-vieraasta, koska Pannuhallissa, Turbiinisalissa, Red Bull Puristamossa ja Valssaamossa riitti porukkaa täydessä tanssin hurmoksessa. SubTV Loungessa oli rennompaa biittiä, mutta niin kylmä, ettei tuulessa voinut kovin kauaa chillailla tai olisi chillaantunut kokonaan. One Love Reggae Yardilla kuultiin rennointa settiä nimensä mukaisesti. Myös reggaet oli sijoitettu ulkoilmaan useiden myyntikojujen seuraan, mutta tämä osa alueesta oli tuulelta suojassa, joten mukana saattoi letkeillä hetken ennen päälavan etuosaan syöksymistä.
The Streets asteli lavalle Mike Skinnerin johdolla lähes aikataulussa puoli kahdentoista aikaa yöllä. Ennakko-odotukset keikkaa kohtaan olivat kovat, vaikka The Streetsin live-esityksistä onkin kuulunut niin negatiivista kuin positiivistakin palautetta. Tällä kertaa niin Mike kuin toinen vokalisti Calvin Schmalvin sekä kosketinsoittaja ja kitaristi vakuuttivat heti alusta asti. Bailaus oli armotonta niin Original Pirate Materialin vanhempien biisien aikana kuin hieman rauhallisempien uudemman levyn A Grand Don’t Come For Free kipaleiden valuessa tajuntaan. Tunnelma oli heti keikan alussa vertaansa vailla eikä laiskuudesta tai yleisön dissaamisesta ollut puhettakaan. Maanläheiseen ”tavallisen kundin” tyyliin vannova Skinner jutusteli jengin kanssa vähän väliä ja koitti saada yleisöä entistä kovempaan bailaukseen. Loppuvaiheessa jopa hieman ärsyttävän useita biisejä keskeytettiin ja koitettiin saada jengiä laulamaan, tekemään aaltoja ja bailaamaan. Kyllä porukka olisi uskonut vähemmälläkin.
Tasaisesti kummaltakin albumilta biisejä takonut pumppu oli Koneiston ehdoton kohokohta. Too Much Brandy –biisin aikana Skinner tarjoili eturivin jengille brandyä suoraan pullosta. Geezer’s Need Excitement nosti Englanti-muistelot mieleen vahvimmin. Dry Your Eyes oli keikan herkimpiä hetkiä. Uuden levyn kovin hitti Fit But You Know It sai aikaan voimakkaimmat yhteislaulut perussetin lopussa. Kauniilla brittiaksentilla välispiikkejä heittänyt Skinner tuntui olevan loistotuulella ja viihtyvän Kaapelitehtaan intiimissä tunnelmassa hienosti. Elämäntarinat niin tyttöystävistä, päihteistä tai maailman epäoikeudenmukaisuuksista iskeytyivät persoonallisen hiphopin kautta jengiin kybällä. Sanat ja biisit tunnettiin; keikka oli useiden toiveiden täyttymys. Myrskyävien ablodien jälkeen The Streets tuli päättämään reilun tunnin settinsä encorella. Jengi olisi toivonut yhä lisää, mutta enempää ei herunut.
Hiestä likomärkänä, onnellisena onnistuneesta keikasta ja tanssin hurmasta iltaa olisi voinut jatkaa vielä muun muassa mielenkiintoisten Texas Faggotin ja Dead Combon parissa. The Streets oli kuitenkin ollut tärkeintä koko tapahtumassa, väsymys alkoi painaa, eikä huono sisäilma tai kylmääkin kylmempi ulkoilma houkutelleet. Koneisto oli varsin onnistunut festivaali. Järjestelyissä ei yhtä myöhästymistä enempää ollut valittamista, Kaapelitehdas toimi alueena hyvin ja tunnelma oli mitä rennoin. Festivaalikesä 2004 sai ansaitsemansa päätöksen.
Nelli Korpi
