20.02.2005
Peter Gabriel on koko uransa ajan ollut vaikeasti genreihin sijoitettava
artisti. Miehen musiikissa kuuluu usein hänen ensimmäisen yhtyeensä Genesiksen
progressiivinen rock, mutta myös funkia, maailmanmusiikkia, soulia,
kansanmusiikkia ja ties mitä muuta. Gabriel on julkaissut viime aikoina täysiarvoisia soololevyjä harvakseltaan, mutta nämä julkaisut ovat olleet sitäkin sisällökkäämpiä. Us julkaistiin vuonna 1992, kuusi vuotta edellisen albumin So jälkeen.
Us liikkuu – kuten nimestäkin voi päätellä – ihmisten välisissä teemoissa. Gabriel oli juuri
eronnut ensimmäisestä vaimostaan ja se kuuluu musiikissa tietynlaisena kaihona,
mutta myös vapautumisena. Levyn nauhoittamiseen kului aikaa yli kaksi vuotta,
mikä on tässä tapauksessa lähinnä hyvä asia. Kaiken maailman vierailijoita
lukee kansilehdissä pitkä lista, mutta heidän antiaan ei kappaleista juuri
erota.
Levyn aloittaa tavattoman tarttuva, tyylikäs ja massiivinen Come Talk To Me, jossa kuullaan niin säkkipilliä kuin rumpuyhtyettäkin. Kertosäkeen kaunis
naislaulu lisää miellyttävän kontrastin Gabrielin käheälle äänelle. Love To Be
Loved on hämyisä kappale, jossa englannin kieli pääsee oikeuksiinsa
tuplasanoilla "love to be loved, need to be needed" jne. Blood of Edenissä
pääsee taas kerran ihmettelemään Gabrielin uskomatonta äänialaa; mies laulelee
säkeistössä mietiskelevästi ja matalalta, mutta loppupuolen väliosassa kohoaa
nopeasti erittäin korkealle. Ei uskoisi että sama mies tekee kaiken tämän.
Erityismaininta bändin lämpimälle soinnille. Steam on taas sitä tuttua
Sledgehammer-kamaa, eli David Rhodesin groovaavia kitarariffejä,
vaskipuhaltimia ja todella sitkeä meininki muutenkin. Tällaista kun kuulisi
baarissa useammin, niin maailma pelastuisi. Only Us on tasaisempi, leijuva
rytmileikki, jossa Gabrielin luottobasisti Tony Levin pääsee kerrankin hieman
sooloilemaan. Mukavaahan sitä on osaavaa soitantaa kuunnella! Washing Of The
Water on hyvin minimalistisesti toteutettu, erittäin kaunis pieni sävelmä. Eipä
voi Gabrielia huonoksi pianistiksikaan haukkua. Melkein alkoi isoa miestä
itkettää. Digging In The Dirt palaa askeleen takaisin Steamiin päin, kuitenkin
vähän pienemmällä vaihteella. Loistava meininki kaikin puolin. Fourteen Black
Paintingsin avaa tavattoman erikoinen puhallinsoolo. En nyt millään keksinyt,
mistä soittimesta on kyse, mutta ei sitä ainakaan radiossa kuule. Kappale on
melkoisen hypnoottinen ja tunnelmaltaan vahva. Kiss That Frog on niitä harvoja
kappaleita, joissa Gabrielin huumorintaju tulee todella pintaan. Tämä rytminen
renkutus kertoo kuin kertookin kaikkien tuntemasta Sammakkoprinssistä. Secret
World päättää levyn kauniisiin ja kaihoisiin tunnelmiin.
Kokonaisuutena Us toimii todella hyvin, mielestäni parhaiten kaikista Peter
Gabrielin levyistä. Us jättää kuulijalle lämpimän ja arvoituksellisen olon.
Tekstit käsittelevät paljon miehen ja naisen suhdetta, mutta myös muille
teemoille jää tilaa. Ajallisesti pitkä levytysprosessi on hionut levyn ilmaisun
kaikin tavoin kohdalleen tekemättä silti siitä kliinisen kuuloista. Vaikea
tästä on mitään negatiivista löytää. Suosittelen!
Antti Saari
Kuva: Stephen Lovell-Davis
