Peter Gabriel: Us, 1992

Peter Gabriel on koko uransa ajan ollut vaikeasti genreihin sijoitettava artisti. Miehen musiikissa kuuluu usein hänen ensimmäisen yhtyeensä Genesiksen progressiivinen rock, mutta myös funkia, maailmanmusiikkia, soulia, kansanmusiikkia ja ties mitä muuta. Gabriel on julkaissut viime aikoina täysiarvoisia soololevyjä harvakseltaan, mutta nämä julkaisut ovat olleet sitäkin sisällökkäämpiä. Us julkaistiin vuonna 1992, kuusi vuotta edellisen albumin So jälkeen.

Us liikkuu – kuten nimestäkin voi päätellä – ihmisten välisissä teemoissa. Gabriel oli juuri eronnut ensimmäisestä vaimostaan ja se kuuluu musiikissa tietynlaisena kaihona, mutta myös vapautumisena. Levyn nauhoittamiseen kului aikaa yli kaksi vuotta, mikä on tässä tapauksessa lähinnä hyvä asia. Kaiken maailman vierailijoita lukee kansilehdissä pitkä lista, mutta heidän antiaan ei kappaleista juuri erota.

Levyn aloittaa tavattoman tarttuva, tyylikäs ja massiivinen Come Talk To Me, jossa kuullaan niin säkkipilliä kuin rumpuyhtyettäkin. Kertosäkeen kaunis naislaulu lisää miellyttävän kontrastin Gabrielin käheälle äänelle. Love To Be Loved on hämyisä kappale, jossa englannin kieli pääsee oikeuksiinsa tuplasanoilla "love to be loved, need to be needed" jne. Blood of Edenissä pääsee taas kerran ihmettelemään Gabrielin uskomatonta äänialaa; mies laulelee säkeistössä mietiskelevästi ja matalalta, mutta loppupuolen väliosassa kohoaa nopeasti erittäin korkealle. Ei uskoisi että sama mies tekee kaiken tämän. Erityismaininta bändin lämpimälle soinnille. Steam on taas sitä tuttua Sledgehammer-kamaa, eli David Rhodesin groovaavia kitarariffejä, vaskipuhaltimia ja todella sitkeä meininki muutenkin. Tällaista kun kuulisi baarissa useammin, niin maailma pelastuisi. Only Us on tasaisempi, leijuva rytmileikki, jossa Gabrielin luottobasisti Tony Levin pääsee kerrankin hieman sooloilemaan. Mukavaahan sitä on osaavaa soitantaa kuunnella! Washing Of The Water on hyvin minimalistisesti toteutettu, erittäin kaunis pieni sävelmä. Eipä voi Gabrielia huonoksi pianistiksikaan haukkua. Melkein alkoi isoa miestä itkettää. Digging In The Dirt palaa askeleen takaisin Steamiin päin, kuitenkin vähän pienemmällä vaihteella. Loistava meininki kaikin puolin. Fourteen Black Paintingsin avaa tavattoman erikoinen puhallinsoolo. En nyt millään keksinyt, mistä soittimesta on kyse, mutta ei sitä ainakaan radiossa kuule. Kappale on melkoisen hypnoottinen ja tunnelmaltaan vahva. Kiss That Frog on niitä harvoja kappaleita, joissa Gabrielin huumorintaju tulee todella pintaan. Tämä rytminen renkutus kertoo kuin kertookin kaikkien tuntemasta Sammakkoprinssistä. Secret World päättää levyn kauniisiin ja kaihoisiin tunnelmiin.

Kokonaisuutena Us toimii todella hyvin, mielestäni parhaiten kaikista Peter Gabrielin levyistä. Us jättää kuulijalle lämpimän ja arvoituksellisen olon. Tekstit käsittelevät paljon miehen ja naisen suhdetta, mutta myös muille teemoille jää tilaa. Ajallisesti pitkä levytysprosessi on hionut levyn ilmaisun kaikin tavoin kohdalleen tekemättä silti siitä kliinisen kuuloista. Vaikea tästä on mitään negatiivista löytää. Suosittelen!

Antti Saari

Kuva: Stephen Lovell-Davis