26.04.2006
Kuudes Linja/Helsinki
Pysyväksi osaksi Helsingin indie-tarjontaa vakiintuneen Potlatch -festivaalin sivutuoteklubi siirtyi viikon varoitusajalla toiseen paikkaan ja Le Club Absinthe d'Hidrian (josta en itse ollut aiemmin kuullutkaan) yhteyteen. Samalla bändilistauksen vetonaulaksi ilmestyi "Porin" suomalaiseen musiikkitermistöön vakiinnuttanut Circle.
Ikävä kyllä muista esiintyjistä Pasilian Savut oli melko kammottavaa kuunneltavaa. Bändi ilmiselvästi piti Sonic Youthista. Ja vaikkei osaa soittaa, saa kitarasta aina jonkun äänen irti, ja sitten sitä voikin toistaa monta kertaa. Ei se silti aina ole hypnoottista saati hyvän kuuloista. Naispuoleinen kitaristi vielä lauloi väliin, mikä vahvisti Youth-assosiaatiota, samoin kuin joku varastettu riffi. Treenatkaa vähäsen, ja keksikää omia ideoita.
Klubijärkkärien "psykedeelistä marssimusiikkia kiimaisille norsuille" soittava Boris Morgana oli jo viihdyttävämpi esitys, ainakin noin puolituntisena settinä. Kokoonpanon saksofonisti pyrki ilmeisesti tuottamaan mahdollisimman epäfonimaisia ääniä, minkä lisäksi yksi jäsen (jonka sähköviulua ei kuulemma saatu pelittämään) keskittyi manipuloimaan elektroniikkaa ja tuottamaan lisää mökää. Erityisesti baarin kuolleesta kulmasta kuunneltuna esitys oli paikoin häkellyttävä, kun joku alkoi sen lopussa karjua holtittomasti. Taidemusiikkia par excellence, siis.
Vaikea sanoa, onko Mika Rätön ja Jussi Lehtisalon kaikissa projekteissa nykyään kaikuva (sankari)hevifiksaatio ylilyövää parodiaa, vai ovatko he vain ymmärtäneet hevin olevan parasta silloinkin kun se on paskaa, ja levittävän tätä ilosanomaa omalla, hyvin persoonallisella tavallaan. Illan setti oli varsin mättöpainotteinen, mutta varhaisaikojen punk-krauttia oli turha odottaa. Hetkin kyllä käytiin lähellä muutaman vuoden takaisten mestariteosten Prospekt & Taantumus tanssahtavaa proge-groovea, mutta enimmäkseen kama oli Sunrisen "New Wave of Finnish Heavy Metal" -linjalta. Edelleen vahvin ulkopuolinen assosiaatio on Hawkwind. Oikeastaan Circle ei ole enää kauhean hyvä bändi, edes livenä. Mika Rätöllä riittää muitakin projekteja, ja Jussi Lehtisalokin suuntaa jäljellä olevat ideansa ilmeisesti ennemmin Rättö ja Lehtisalo -nimen alla julkaistavaan tavaraan, josta vuoti kyllä paloja tähänkin settiin. Rätön koskettimetkin käväisivät väliin Kuusumun Profeetan maisemissa. Se, että nämä hetket muodostivat keikan vahvimman tarttumapinnan, kertoo jotain.
Viimeisenä olisi esiintynyt italialainen Ovo, mutta jouduin poistumaan paikalta akuutin päänsäryn ja uupumuksen vuoksi. Nämä saattoivat olla aiempien bändien synnyttämiä.
Teksti ja kuvat: Mikko Heimola
